Niin se vuosi vaihtuu ja on aika avata tämän vuoden 2. periodin nettovarallisuus. Suoraan sanoen ahdistaa yhteenvedon tekeminen johtuen uudesta lainasta. Luvut eivät tule olemaan tavoitteiden mukaiset.
31.12.2019
asunto 1/2 osuus 175 000 €
varallisuus yhteensä 175 000 €
asuntolaina 19 400 €
pankkilaina 1 10 844 €
pankkilaina 2 3 395 €
pankkilaina 3 13 661 €
Mastercard 4 500 €
velat yhteensä 51 800 €
nettovarallisuus 123 200 €
Nettovarallisuus pieneni kesäkuusta 6 383 euroa. Tähän syynä on loppukesästä/syksystä tehty investointi mikä ei näy varallisuudessa, mutta siihen nostettu laina näkyy laskelmassa. Osa lainasta käytin Visan poismaksuun, mutta noin 9 000 euroa meni tähän uuteen investointiin. Tämä on hieman kinkkinen juttu; jos kaikki menee hyvin tämä investointi voidaan jonakin päivänä myydä pois lähes samaan hintaan kuin se on hankittukin. Jos huonosti käy, niin koko summa voidaan menettää. Joten tästä syystä se ei tässä laskelmassa näy.
Nettovarallisuudessa ei myöskään ole mainittu kodin irtaimistoa tai autoa.
Yritystoimintaa en tässä yhteydessä sen enempää käsittele. Yritys on toiminut tämänkin vuoden normaalisti. Tulot ja menot ovat pysyneet aika lailla samoina. Emme nosta yrityksestä rahaa vaan pääsääntöisesti käytämme ylijääneet rahat investointeihin.
tiistai 31. joulukuuta 2019
keskiviikko 18. joulukuuta 2019
marras- ja joulukuu
Voi että aika rientää. En meinaa mitenkään pysyä tässä vauhdissa.
Talouspuolella en ole tehnyt mitään tarkkoja laskelmia. Pankkilainan nostin ja maksoin sen ison hankinnan kokonaan ja lisäksi Visan kokonaan nollille. Muutoin on ollut normaalia elämisen kustannuksia ja toki aina jotakin extraa - ei niiltä vain voi välttyä. Jos ei itsellä tule jotakin ylimääräistä hankittavaa niin vähintääkin jollekin kolmesta lapsesta.. sellaista se elämä vain on.
Joululahjat on jo valmiina. Jokainen lapsi saa yhden isomman lahjan ja 1-2 pienempää käytännönlahjaa meiltä vanhemmilta. Toki isovanhemmat ja kummit ovat hankkineet myös paketit. En edes kaipaa yhtään ylimääräistä tavaraa nurkkiin, joten tämä on aivan riittävä määrä. Oma lahjabudjettimme on noin 1 000 euroa ja sen lisäksi sitten tulee ruokahankinnat. Teen kaikki joulutarjottavat itse, joten niiden kustannukset ovat varsin kohtuulliset.
Elämäntapa remontti jatkuu edelleen, painonpudotus on siinä 4,5-5 kilon välillä eli se on selkeästi hidastunut. Jouluna saattaa jopa tulla takapakkia, mutta tarkoitus ei edes ole tehdä tätä kovin tiukkapipoisesti, joten aion herkutella ilman omantunnontuskia.
Yhden uuden asian olen tässä viime aikoina aloittanu ja olen siitä kovin ylpeä. Olin pitkään miettinyt, että haluaisin tehdä hyväntekeväisyyttä jossakin muodossa ja löysinkin itselleni sopivan kohteen eräästä suomalaisesta nuoresta naisesta, joka tekee pyyteetöntä työtä paikallisten olojen parantamiseksi Keniassa. Lahjoitan pienen summan rahaa heidän projektilleen kuukausittain. Pakko myöntää, että tuntuu hyvältä ❤️ .
Oikein hyvää ja rentouttavaa joulua kaikille!
kuva: pixabay.com
Talouspuolella en ole tehnyt mitään tarkkoja laskelmia. Pankkilainan nostin ja maksoin sen ison hankinnan kokonaan ja lisäksi Visan kokonaan nollille. Muutoin on ollut normaalia elämisen kustannuksia ja toki aina jotakin extraa - ei niiltä vain voi välttyä. Jos ei itsellä tule jotakin ylimääräistä hankittavaa niin vähintääkin jollekin kolmesta lapsesta.. sellaista se elämä vain on.
Joululahjat on jo valmiina. Jokainen lapsi saa yhden isomman lahjan ja 1-2 pienempää käytännönlahjaa meiltä vanhemmilta. Toki isovanhemmat ja kummit ovat hankkineet myös paketit. En edes kaipaa yhtään ylimääräistä tavaraa nurkkiin, joten tämä on aivan riittävä määrä. Oma lahjabudjettimme on noin 1 000 euroa ja sen lisäksi sitten tulee ruokahankinnat. Teen kaikki joulutarjottavat itse, joten niiden kustannukset ovat varsin kohtuulliset.
Elämäntapa remontti jatkuu edelleen, painonpudotus on siinä 4,5-5 kilon välillä eli se on selkeästi hidastunut. Jouluna saattaa jopa tulla takapakkia, mutta tarkoitus ei edes ole tehdä tätä kovin tiukkapipoisesti, joten aion herkutella ilman omantunnontuskia.
Yhden uuden asian olen tässä viime aikoina aloittanu ja olen siitä kovin ylpeä. Olin pitkään miettinyt, että haluaisin tehdä hyväntekeväisyyttä jossakin muodossa ja löysinkin itselleni sopivan kohteen eräästä suomalaisesta nuoresta naisesta, joka tekee pyyteetöntä työtä paikallisten olojen parantamiseksi Keniassa. Lahjoitan pienen summan rahaa heidän projektilleen kuukausittain. Pakko myöntää, että tuntuu hyvältä ❤️ .
Oikein hyvää ja rentouttavaa joulua kaikille!
kuva: pixabay.com
perjantai 8. marraskuuta 2019
Syys- ja lokakuu
Niin on syys- ja lokakuu eletty tältä vuodelta ja yhteenvedon aika. Rahaa tuli ja meni normaalia enemmän😟. Päädyin lopulta nostamaan pankkilainan tähän uusimpaan investointiin ja samalla maksoin suurimman osan luottokorttiveloista pois. Vielä jäi toista luottokorttivelkaa maksettavaksi, mutta tällä hetkellä tämä investoinnin kokonaiskustannus ei ole selvillä, joten rahaa on tilillä odottelemassa kohdetta. Tämä toisen luottokorttivelan hoidan viimeistään alkuvuodesta pois. Ja sen jälkeen en enää käytä luottokortteja mihinkään muuhun kuin nettiostoksiin ja nekin maksan heti laskun tultua kokonaan pois.
Selvää on, että jos ei jostakin yllättäin tule rahaa (en lottoa, joten ainoa on sitten kai perintö) en tule olemaan velaton 50 vuotiaana. No tavoite olikin alunperin todella kova. Tällä hetkellä näyttää, että kaikki henkilökohtaiset velat olisi normaali maksuaikataululla maksettu, kun täytän 53 vuotta. Yritystoiminnan velkoja on maksettavana todennäköisesti vielä senkin jälkeen, mutta niitä en tässä nyt huomioi koska yrityksen tulot riittävät niihin hyvin. Vielähän sitä 53 vuotiaana kerkeää jotakin säästöjä kartuttaa riippuen tietysti mikä on terveys ja työtilanne.
Perheessämme on nyt 2 teiniä ja pakko todeta, että ensi kerran koen lasten tulevan kalliiksi. Tiedän, että ei he kaikkea sitä tarvitsisi mitä heille olemme kustantaneet. Elämä on valintoja ja me olemme lähteneet tukemaan lasten vapautta liikkua itsenäisesti täältä maalta (helpottaa toki myös meitä vanhempia) sekä toisen teinin kallista harrastusta ja näistä maksamme kuukausittain monia satoja euroja. Toisaalta lapset ovat lapsia vain tovin ja itse en juuri mitään tarvitse. Kunhan nämä kaksi teiniä saadaan kunnialla hoidettua niin sitten on vielä meidän iltatähti ⭐ kustannettavana. On varmaan outoa joskus tulevaisuudessa, kun ei enää ole yhtään lasta elätettävänä Ja vielä oudompaa, kun omaa aikaa on valtavasti.
Ja hei; tämä toinen projekti etenee tasaisen varmasti. Nyt on painoa pudotettu 4 kg!! Pakko myöntää, että itse sen huomaan vatsasta selvästi. Innolla jatkan tätä haastetta.
Selvää on, että jos ei jostakin yllättäin tule rahaa (en lottoa, joten ainoa on sitten kai perintö) en tule olemaan velaton 50 vuotiaana. No tavoite olikin alunperin todella kova. Tällä hetkellä näyttää, että kaikki henkilökohtaiset velat olisi normaali maksuaikataululla maksettu, kun täytän 53 vuotta. Yritystoiminnan velkoja on maksettavana todennäköisesti vielä senkin jälkeen, mutta niitä en tässä nyt huomioi koska yrityksen tulot riittävät niihin hyvin. Vielähän sitä 53 vuotiaana kerkeää jotakin säästöjä kartuttaa riippuen tietysti mikä on terveys ja työtilanne.
Perheessämme on nyt 2 teiniä ja pakko todeta, että ensi kerran koen lasten tulevan kalliiksi. Tiedän, että ei he kaikkea sitä tarvitsisi mitä heille olemme kustantaneet. Elämä on valintoja ja me olemme lähteneet tukemaan lasten vapautta liikkua itsenäisesti täältä maalta (helpottaa toki myös meitä vanhempia) sekä toisen teinin kallista harrastusta ja näistä maksamme kuukausittain monia satoja euroja. Toisaalta lapset ovat lapsia vain tovin ja itse en juuri mitään tarvitse. Kunhan nämä kaksi teiniä saadaan kunnialla hoidettua niin sitten on vielä meidän iltatähti ⭐ kustannettavana. On varmaan outoa joskus tulevaisuudessa, kun ei enää ole yhtään lasta elätettävänä Ja vielä oudompaa, kun omaa aikaa on valtavasti.
Ja hei; tämä toinen projekti etenee tasaisen varmasti. Nyt on painoa pudotettu 4 kg!! Pakko myöntää, että itse sen huomaan vatsasta selvästi. Innolla jatkan tätä haastetta.
perjantai 20. syyskuuta 2019
heinä- ja elokuu
Kylläpä on aika vierähtänyt! Päivitykset ovat jääneet kokonaan tekemättä 😕. Olen satunnaisesti lukenut muiden blogeja, mutta aika vähäiseksi on sekin jäänyt. Kesä ja elämä on vienyt, mutta viimeistään nyt on aika palata ruotuun.
Kesäaika on yleensäkin meillä aina varsin hektinen ja tämä kesä oli vielä normaalia kiireempi. Kun palkkatöistä on lomalla niin oman yrityksen hommia tehdään hiki hatussa; koska kesä on siinä sesonki. Asiaa ei ainakaan yhtään helpota iso omakotitalo ja iso puutarha. Tervetuloa syksy ja talvi; puutarhatyöt voi jättää unholaan. Ja lumitalvi vielä parempi; lumi peittää tekemättömät puutarhatyöt 😂. Syksyllä ja talvella kerkeää sohvan nurkaankin käpertyä ihan hyvällä omallatunnolla; ihan parasta!
Mutta siis asiaan. Mitä talouspuolelle kuuluu.. no kehtaanko edes myöntää. Rahaa on mennyt ja luottokorttivelka on kasvanut. Aiemmin mainitsemani isompi hankinta on nyt osittain toteutettu ja tähän mennessä tarvitut on maksettu luottokortilla. Harkinnassa on pankkilaina, mutta mietin, että minkä verran tarvitsen. Aikomus on ottaa sitten sen verran enemmän lainaa ja maksaa molemmat luottokortit pois (ja tehdä päätös, että luottokortteja ei sitten käytetä).
On sentään yksi tavoite, joka on edennyt. Elokuun alussa tein arkipäivien herkkulakon ja 1,5 kuukaudessa paino on pudonnut 2,5 kiloa. Aika oli jotenkin sopiva muutokselle, koska vaikeuksia ei ole ollut. Tavoitteeseen on vielä matkaa, mutta painonpudotuksessa hiljaa hyvä tulee.
Kesäaika on yleensäkin meillä aina varsin hektinen ja tämä kesä oli vielä normaalia kiireempi. Kun palkkatöistä on lomalla niin oman yrityksen hommia tehdään hiki hatussa; koska kesä on siinä sesonki. Asiaa ei ainakaan yhtään helpota iso omakotitalo ja iso puutarha. Tervetuloa syksy ja talvi; puutarhatyöt voi jättää unholaan. Ja lumitalvi vielä parempi; lumi peittää tekemättömät puutarhatyöt 😂. Syksyllä ja talvella kerkeää sohvan nurkaankin käpertyä ihan hyvällä omallatunnolla; ihan parasta!
Mutta siis asiaan. Mitä talouspuolelle kuuluu.. no kehtaanko edes myöntää. Rahaa on mennyt ja luottokorttivelka on kasvanut. Aiemmin mainitsemani isompi hankinta on nyt osittain toteutettu ja tähän mennessä tarvitut on maksettu luottokortilla. Harkinnassa on pankkilaina, mutta mietin, että minkä verran tarvitsen. Aikomus on ottaa sitten sen verran enemmän lainaa ja maksaa molemmat luottokortit pois (ja tehdä päätös, että luottokortteja ei sitten käytetä).
On sentään yksi tavoite, joka on edennyt. Elokuun alussa tein arkipäivien herkkulakon ja 1,5 kuukaudessa paino on pudonnut 2,5 kiloa. Aika oli jotenkin sopiva muutokselle, koska vaikeuksia ei ole ollut. Tavoitteeseen on vielä matkaa, mutta painonpudotuksessa hiljaa hyvä tulee.
tiistai 16. heinäkuuta 2019
Nettovarallisuus kesäkuu 2019
Avaan puolivuosittain nettovarallisuuteni ja nyt on sitten tämän vuoden 1. periodin vuoro.
Nettovarallisuus on kasvanut puolessa vuodessa 5 220 euroa eli vajaat 900 euroa kuukaudessa. En ole täysin tyytyväinen tähän, mutta ei auta valittaa vaan katsoa peiliin.
Yleistä laskelmistani: nettovarallisuuteen en laske mitään kodin irtaimistoa tai autoa, koska ne ovat kuluvia käyttötavaroita. Arvostan laadukkaita tavaroita; joten aikoinaan olen niistä kaikista sievoisen summan maksanut. Ajattelen asian kuitenkin niin, että siinä vaiheessa, jos autoa vaihdan ja siihen velkaa otan niin sen sitten lisään varallisuuslaskelmaan. Huonekaluja ei toivottavasti enää ikinä tarvitse ostaa velaksi, joten niitä en laskelmiini tulee lisäämään.
Käyttötilin saldoa ei ole huomoitu, koska summa ei ole mitenkään merkittävä. Pidän käyttötilillä rahaa muutamista satasista noin tuhanteen euroon. Sen verran, että pärjään seuraavaan palkanmaksuun, jos ei mitään isompaa yllätystä tule. Tämän lisäksi meillä on mieheni kanssa yhteinen s-tili, mihin kerätään kaikki ostoista kertyvät bonukset ja rahaa siellä on tällä hetkellä noin 1500 euroa. Näitä ei ole tarkoitus käyttää vaan säästää pahanpäivän varalle, jotta ruokaan ainakin löytyy sitten rahat.
Asunnon arvo perustuu välittäjältä saatuun hinta-arvioon ja taulukossani siitä on ilmoitettu oma osuuteni eli 50 %.
Yritystoimintaa en tässä mainitse. Toki yrityksen merkitystä ei pidä unohtaa, koska tulevaisuuden suunnitelmani ovat pitkälti sen varassa. Sen verran voin todeta, että tällä hetkellä yritysen arvosta noin 20 % on vierasta pääomaa - tilanne on siis hyvä. Uutta velkaa ei ole ainakaan lähitulevaisuudessa tarkoitus ottaa, vaan investointeja tehdään maltillisesti voittovaroilla.
| 30.6.2019 | |
| asunto 1/2 osuus | 175 000,00 |
| varallisuus yht | 175 000,00 |
| asuntolaina | 21 460,46 |
| pankkilaina 1. | 12 315,93 |
| pankkilaina 2. | 4 723,68 |
| Visa | 4 984,50 |
| Mastercard | 1 931,81 |
| velat yht. | 45 416,38 |
| nettovarallisuus | 129 583,62 € |
Nettovarallisuus on kasvanut puolessa vuodessa 5 220 euroa eli vajaat 900 euroa kuukaudessa. En ole täysin tyytyväinen tähän, mutta ei auta valittaa vaan katsoa peiliin.
Yleistä laskelmistani: nettovarallisuuteen en laske mitään kodin irtaimistoa tai autoa, koska ne ovat kuluvia käyttötavaroita. Arvostan laadukkaita tavaroita; joten aikoinaan olen niistä kaikista sievoisen summan maksanut. Ajattelen asian kuitenkin niin, että siinä vaiheessa, jos autoa vaihdan ja siihen velkaa otan niin sen sitten lisään varallisuuslaskelmaan. Huonekaluja ei toivottavasti enää ikinä tarvitse ostaa velaksi, joten niitä en laskelmiini tulee lisäämään.
Käyttötilin saldoa ei ole huomoitu, koska summa ei ole mitenkään merkittävä. Pidän käyttötilillä rahaa muutamista satasista noin tuhanteen euroon. Sen verran, että pärjään seuraavaan palkanmaksuun, jos ei mitään isompaa yllätystä tule. Tämän lisäksi meillä on mieheni kanssa yhteinen s-tili, mihin kerätään kaikki ostoista kertyvät bonukset ja rahaa siellä on tällä hetkellä noin 1500 euroa. Näitä ei ole tarkoitus käyttää vaan säästää pahanpäivän varalle, jotta ruokaan ainakin löytyy sitten rahat.
Asunnon arvo perustuu välittäjältä saatuun hinta-arvioon ja taulukossani siitä on ilmoitettu oma osuuteni eli 50 %.
Yritystoimintaa en tässä mainitse. Toki yrityksen merkitystä ei pidä unohtaa, koska tulevaisuuden suunnitelmani ovat pitkälti sen varassa. Sen verran voin todeta, että tällä hetkellä yritysen arvosta noin 20 % on vierasta pääomaa - tilanne on siis hyvä. Uutta velkaa ei ole ainakaan lähitulevaisuudessa tarkoitus ottaa, vaan investointeja tehdään maltillisesti voittovaroilla.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2019
kesäkuu
No niin; nyt on sitten kesäkuu taputeltu. Rahallisesti se oli.. miten sen sanoisi.. huono 😟. Rahaa tuli kyllä kivasti, koska peruspalkan lisäksi tuli myös lomarahat. Mutta menoja oli selkeästi myös enemmän. Se edellisessä kuukausibudjetissa mainittu isompi hankinta (ilmalämpöpumppu; ei enää kestetty kuumuutta) sitten toteutui ja lisäsi minun osalta menoja noin 1 200 eurolla. Perusmenojen lisäksi auton vuosihuolto osunee aina kesäkuulle ja se lohkaisi 600 euroa.
Ei ole helppoa maksaa isoja lisälyhennyksiä luottokorttivelkoihin. Tässä kuussa maksoin Mastercardia minimisumman eli 80 euroa. Velkaa jäi siis edelleen.. suoraan sanoen en edes tarkalleen tiedä montako euroa; noin parisen tuhatta.
Muutenkin talouspuolella on tummia pilviä näkyvissä. Eräs tärkeä asia on mahdollisesti toteutettava ja siihen en ole laisinkaan varautunut. Tämä tuli siis aivan yllättäen. Pakko siihen ei ole lähteä, mutta painostusta on tullut niin perheen kuin tämän vastapuolenkin puolelta. Ikävää, että asioita ei voi kertoa täällä aivan suoraan, koska en halua, että minua tekstistä joku tunnistaa. Tämä ei ole mikään halpa projekti vaan sen kokonaiskustannus on 15 000 -20 000 euron suuruusluokkaa ja siitä myös aiheutuu kuukausittain kustannuksia. Vielä en edes tiedä mistä rahat saan kasaan; harkitsen jopa pankkilainaa 😞. Onneksi koko summaa ei tarvitse olla kerralla, mutta tuskin mistään sitä kasaan saan edes kohtuullisessa ajassa.
Täytyy myöntää, että on hävinnyt fiilis 😢. Minulla oli niin vahva usko siihen, että kesäkuun loppuun mennessä olisin saanut Mastercardin maksettua. Sitten tulee vielä mahdollisesti uusi iso investointi. Tiedän, että talouteni kestää kyllä tämän siitä ei ole kysymys. Kysymys on siitä, että minulla oli niin tiukka tavoite tehty näihin luottokortteihin ja odotin jo kovasti sitä päivää kun ne on maksettu. Olen pettynyt.. itseeni. En ole luovuttaja tyyppi, joten jatkan sitten hitaammalla aikataululla, mutta joka patauksessa tavoite saavutetaan on se sitten tänä tai ensi vuonna.
Kun mieli on valmiiksi yhtä harmaa ja kolea kuin tämä heinäkuinen ilta niin voin kertoa, että toinen tämän vuoden tavoitteeni on myös epäonnistunut. Tarkoitukseni oli laihduttaa, mitään en ole saanut aikaiseksi tehtyä ja paino on siis pysynyt ennallaan.
Toivottavasti ensi kerralla on jotakin positiivisempaa tekstiä tarjolla.
Ei ole helppoa maksaa isoja lisälyhennyksiä luottokorttivelkoihin. Tässä kuussa maksoin Mastercardia minimisumman eli 80 euroa. Velkaa jäi siis edelleen.. suoraan sanoen en edes tarkalleen tiedä montako euroa; noin parisen tuhatta.
Muutenkin talouspuolella on tummia pilviä näkyvissä. Eräs tärkeä asia on mahdollisesti toteutettava ja siihen en ole laisinkaan varautunut. Tämä tuli siis aivan yllättäen. Pakko siihen ei ole lähteä, mutta painostusta on tullut niin perheen kuin tämän vastapuolenkin puolelta. Ikävää, että asioita ei voi kertoa täällä aivan suoraan, koska en halua, että minua tekstistä joku tunnistaa. Tämä ei ole mikään halpa projekti vaan sen kokonaiskustannus on 15 000 -20 000 euron suuruusluokkaa ja siitä myös aiheutuu kuukausittain kustannuksia. Vielä en edes tiedä mistä rahat saan kasaan; harkitsen jopa pankkilainaa 😞. Onneksi koko summaa ei tarvitse olla kerralla, mutta tuskin mistään sitä kasaan saan edes kohtuullisessa ajassa.
Täytyy myöntää, että on hävinnyt fiilis 😢. Minulla oli niin vahva usko siihen, että kesäkuun loppuun mennessä olisin saanut Mastercardin maksettua. Sitten tulee vielä mahdollisesti uusi iso investointi. Tiedän, että talouteni kestää kyllä tämän siitä ei ole kysymys. Kysymys on siitä, että minulla oli niin tiukka tavoite tehty näihin luottokortteihin ja odotin jo kovasti sitä päivää kun ne on maksettu. Olen pettynyt.. itseeni. En ole luovuttaja tyyppi, joten jatkan sitten hitaammalla aikataululla, mutta joka patauksessa tavoite saavutetaan on se sitten tänä tai ensi vuonna.
Kun mieli on valmiiksi yhtä harmaa ja kolea kuin tämä heinäkuinen ilta niin voin kertoa, että toinen tämän vuoden tavoitteeni on myös epäonnistunut. Tarkoitukseni oli laihduttaa, mitään en ole saanut aikaiseksi tehtyä ja paino on siis pysynyt ennallaan.
Toivottavasti ensi kerralla on jotakin positiivisempaa tekstiä tarjolla.
perjantai 7. kesäkuuta 2019
Alle neljäsosa luottaa omaan talouteensa
Danske Bankin teettämän tutkimuksen mukaan alle neljäsosa luottaa omaan talouteensa ja osa vastanneista uskoo oman taloudellisen tilanteen heikkenevän seuraavan viiden vuoden kuluessa.
Tutkimuksessa kysyttiin esimerkiksi tuloihin, luottamukseen, varallisuuteen, tulevaisuuteen ja rahahuoliin liittyviä kysymyksiä. Yksi kysymys oli, että miten käyttäisit ylimääräisen 100 euroa. Kaikista vastaajista vain reilu kymmenesosa lisäisi kulutustaan ja tämä osuus oli sama riippumatta iästä, sukupuolesta, koulutuksesta, tuloista, työllisyystilanteesta tai muista taustatekijöistä. Tutkimuksen mukaan 27 prosenttia suomalaisista on huolissaan rahojen riittävyydestä viikoittain. Vain viidennes vastaajista ei ollut koskaan huolissaan rahatilanteestaan.
Suomalaiset ovat nyt pessimistisempiä omaan tulevaisuuteensa kuin vielä vuosi sitten. Silloin puolet uskoi, että oma taloustilanne on viiden vuoden päästä parempi; nyt tähän uskoo enää kaksi viidesosaa. Kaksi ryhmää oli selkeästi huolestuneempia raha-asioistaan kuin keskimäärin suomalaiset; he olivat ruuhkavuosia elävät kolme-neljäkymppiset sekä eläkeikää lähestyvät 55-64 vuotiaat. Eniten suomalaiset kantavat huolta siitä, että heillä ei ole ole varaa odottamattomiin menoihin, eläke jää pieneksi tai varallisuus ei vain riitä elämään sellaista elämää kuin he haluavat.
Tutkimuksen yksi keskeinen havainto oli, että omien raha-asioiden parempi tunteminen on vahvasti sidoksissa siihen, miten varmaksi tuntee oman taloustilanteensa. Oli taloudellinen tilanne sitten mikä hyvänsä, niin tietämättömyys millä mallilla oma talous on lisää epävarmuutta. Vahvempi taloudellinen mielenrauha saavutetaan kannustamalla suomalaisia entistä avoimempaa ja aktiivisempaan keskusteluun rahasta toteaa Danske Bankin maajohtaja Leena Vainionmäki. (artikkeli Helsingin Sanomat 7.6.2019)
Tutkimuksessa kysyttiin esimerkiksi tuloihin, luottamukseen, varallisuuteen, tulevaisuuteen ja rahahuoliin liittyviä kysymyksiä. Yksi kysymys oli, että miten käyttäisit ylimääräisen 100 euroa. Kaikista vastaajista vain reilu kymmenesosa lisäisi kulutustaan ja tämä osuus oli sama riippumatta iästä, sukupuolesta, koulutuksesta, tuloista, työllisyystilanteesta tai muista taustatekijöistä. Tutkimuksen mukaan 27 prosenttia suomalaisista on huolissaan rahojen riittävyydestä viikoittain. Vain viidennes vastaajista ei ollut koskaan huolissaan rahatilanteestaan.
Suomalaiset ovat nyt pessimistisempiä omaan tulevaisuuteensa kuin vielä vuosi sitten. Silloin puolet uskoi, että oma taloustilanne on viiden vuoden päästä parempi; nyt tähän uskoo enää kaksi viidesosaa. Kaksi ryhmää oli selkeästi huolestuneempia raha-asioistaan kuin keskimäärin suomalaiset; he olivat ruuhkavuosia elävät kolme-neljäkymppiset sekä eläkeikää lähestyvät 55-64 vuotiaat. Eniten suomalaiset kantavat huolta siitä, että heillä ei ole ole varaa odottamattomiin menoihin, eläke jää pieneksi tai varallisuus ei vain riitä elämään sellaista elämää kuin he haluavat.
Tutkimuksen yksi keskeinen havainto oli, että omien raha-asioiden parempi tunteminen on vahvasti sidoksissa siihen, miten varmaksi tuntee oman taloustilanteensa. Oli taloudellinen tilanne sitten mikä hyvänsä, niin tietämättömyys millä mallilla oma talous on lisää epävarmuutta. Vahvempi taloudellinen mielenrauha saavutetaan kannustamalla suomalaisia entistä avoimempaa ja aktiivisempaan keskusteluun rahasta toteaa Danske Bankin maajohtaja Leena Vainionmäki. (artikkeli Helsingin Sanomat 7.6.2019)
sunnuntai 2. kesäkuuta 2019
Toukokuu
Katsaus toukokuun tapahtumiin. Mitään kummoisempaa ei (onneksi) tässä kuukaudessa ollut. Tulot olivat vakiot ja menotkin normaalit. Masteria lyhensin kuitenkin vain 500 euroa, koska mahdollisesti lähitulevaisuudessa on yksi isompi hankinta edessä. Jos se ei toteudu, niin siirrän rahat suoraan luottokorttivelkojen lyhentämiseen. Masteria on nyt jäljellä hieman alle 2 000 euroa. Saas nähdä saisinko sen kaiken ensi kuussa maksettua, kun tulee lomarahat.
No toki hieman pihaan on mennyt rahaa; multaan yms. mutta ei onneksi mitään suurempia summia. Yhdelle lapsoselle kengät tuli hankittua ja toiselle vähän vaatteita. Ja tietysti kolmannelle lapselle polttoainerahaa, joka on nykyään kuukausittainen vakiomeno. Tällaisia perusjuttuja, joita ei voi vain välttää. Onneksi pääni sisällä on tapahtunut muutos minkä toivon olevan myös pysyvä. Nimittäin halu säästää rahaa; shoppailu ei kiinnosta sitten yhtään. On oikeastaan jopa vaikeaa lähteä kauppaan.. voi että miten ihana tunne 😌 ! Ennen minua poltteli tilillä olevat rahat; nyt on mukava ajatella (ja katsella pivosta) miten paljon tilillä on. Ajatusmaailman muutos taloudellisempaan suuntaan vei vuosia, mutta toivottavasti tämä on ikuista. Olen joskus lukenut, että säästämisessä 80 % on psykologiaa ja 20 % strategiaa eli jos oma ajatusmaailmasi ei tue vaurastumista niin se ei todennäköisesti onnistu. Odotan kovasti jo aikaa, kun olen saanut kalliit luotot maksettua ja voin oikeasti aloittaa säästämisen oikein kunnolla.
Kesäkin etenee vauhdilla ja lasten lomat ovat alkaneet. Onneksi esikoinen pääsi kesätöihin ja keskimmäinenkin tekee kesällä jonkin verran palkkatöitä. Ja toki oma yrityksemme työllistää myös lapsia ja heille maksetaan siitä asiallinen korvaus. Minusta on hyvä oppia tienaamaan omaa rahaa jo nuoresta lähtien. Rahan arvon ymmärtää siten paljon paremmin. Uskallan väittää, että meidän perheessä lapsilla on talousopit melko hyvin hallussa, on niistä sen verran paljon ollut puhetta ja käytännön oppia. Me emme maksa viikkorahaa tai muutenkaan anna lapsille rahaa muuten vain (poikkeus vanhimman lapsen polttoaineraha) vaan meillä lapset tienaa omalla työpanoksellaan omat rahansa (toki ikä huomioiden) ja nämä rahat he voivat käyttää mihin haluavat (tai olla käyttämättä). Hyvin on systeemi toiminut. Joskus kuuluu nurinaa, mutta ajattelen asian niin, että lopussa kiitos seisoo. Aikuisena he ovat varmasti osaavampia rahankäyttäjiä, kun ovat lapsena ehtineet riittävästi harjoitella. Nyt ei ole niin vakavaa, jos omissa raha-asioissa mokaa. Joskus asiat on vain opittava kantapään kautta.
Seuraava askel lasten kanssa on opettaa heidät säästämään omatoimisesti muuhunkin kuin johonkin isompaan hankintaan. Mennään askel kerrallaan talousasioissa eteenpäin ja toivotaan, että heille jää näistä välillä haasteellisistakin asioista positiivinen fiilis.
(kuva: pixabay)
No toki hieman pihaan on mennyt rahaa; multaan yms. mutta ei onneksi mitään suurempia summia. Yhdelle lapsoselle kengät tuli hankittua ja toiselle vähän vaatteita. Ja tietysti kolmannelle lapselle polttoainerahaa, joka on nykyään kuukausittainen vakiomeno. Tällaisia perusjuttuja, joita ei voi vain välttää. Onneksi pääni sisällä on tapahtunut muutos minkä toivon olevan myös pysyvä. Nimittäin halu säästää rahaa; shoppailu ei kiinnosta sitten yhtään. On oikeastaan jopa vaikeaa lähteä kauppaan.. voi että miten ihana tunne 😌 ! Ennen minua poltteli tilillä olevat rahat; nyt on mukava ajatella (ja katsella pivosta) miten paljon tilillä on. Ajatusmaailman muutos taloudellisempaan suuntaan vei vuosia, mutta toivottavasti tämä on ikuista. Olen joskus lukenut, että säästämisessä 80 % on psykologiaa ja 20 % strategiaa eli jos oma ajatusmaailmasi ei tue vaurastumista niin se ei todennäköisesti onnistu. Odotan kovasti jo aikaa, kun olen saanut kalliit luotot maksettua ja voin oikeasti aloittaa säästämisen oikein kunnolla.
Kesäkin etenee vauhdilla ja lasten lomat ovat alkaneet. Onneksi esikoinen pääsi kesätöihin ja keskimmäinenkin tekee kesällä jonkin verran palkkatöitä. Ja toki oma yrityksemme työllistää myös lapsia ja heille maksetaan siitä asiallinen korvaus. Minusta on hyvä oppia tienaamaan omaa rahaa jo nuoresta lähtien. Rahan arvon ymmärtää siten paljon paremmin. Uskallan väittää, että meidän perheessä lapsilla on talousopit melko hyvin hallussa, on niistä sen verran paljon ollut puhetta ja käytännön oppia. Me emme maksa viikkorahaa tai muutenkaan anna lapsille rahaa muuten vain (poikkeus vanhimman lapsen polttoaineraha) vaan meillä lapset tienaa omalla työpanoksellaan omat rahansa (toki ikä huomioiden) ja nämä rahat he voivat käyttää mihin haluavat (tai olla käyttämättä). Hyvin on systeemi toiminut. Joskus kuuluu nurinaa, mutta ajattelen asian niin, että lopussa kiitos seisoo. Aikuisena he ovat varmasti osaavampia rahankäyttäjiä, kun ovat lapsena ehtineet riittävästi harjoitella. Nyt ei ole niin vakavaa, jos omissa raha-asioissa mokaa. Joskus asiat on vain opittava kantapään kautta.
Seuraava askel lasten kanssa on opettaa heidät säästämään omatoimisesti muuhunkin kuin johonkin isompaan hankintaan. Mennään askel kerrallaan talousasioissa eteenpäin ja toivotaan, että heille jää näistä välillä haasteellisistakin asioista positiivinen fiilis.
(kuva: pixabay)
lauantai 27. huhtikuuta 2019
Huhtikuu
Huhtikuu sujui odotetusti. Tulot ja menot olivat mukavasti balanssissa ja sain lyhennettyä Mastercard velkaa 900 eurolla. Olen silti jäljessä tavoitteestani, mutta en aio masentua vaan maksan niin paljon kuin mahdollista. Kaikki on tässä tapauksessa kotiin päin ⭐.
Kevät tuntuu yllättävän minut joka vuosi. Yksi päivä vain huomaan, että hups.. nyt se on jo täällä ja töitä onkin paljon enemmän kuin käytettävää aikaa. Palkkatöissä työmäärä alkaa pikkuhiljaa kasvamaan ja yritystoimintakin käynnistyi taas täydellä teholla. Kotipihakin kaipaisi talven jäljiltä laittajaa ja valitettavasti näin maalaisena pihassa on kokoa... ja paljon. Miten en koskaan osaa olla henkisesti riittävän varautunut tähän kaikkeen?
Tiedostan olevani uupunut vuosien kovasta työstä. Huomaan sen ensinnä siitä, että minusta on tullut enemmän talvi-ihminen kuin kesäihminen (vaikka inhoan kylmää ja pimeää). Talvella voin puoliksi uinua, mutta kesä pitää vetää tukka putkella. Sekä palkkatöissä että yrityksessä on silloin sesonki ja olenkin miettinyt, että pitäisiköhän vaihtaa työpaikaa sellaiseen missä kiire on talvella - olisi elämä paremmin balanssissa. Unelmatilanteessa tekisin palkkatöitä syksystä kevääseen ja kesän hoitaisin vain yrityksemme töitä. Epäilyttää tosin, mikä työpaikka ei tarvitsisi töihin kesällä paitsi koulut ja opettajaa minusta ei ikinä tule. No työpaikan vaihto ei todellakaan ole yksinkertaista, joten olen ajatellut asian niin, että jos jaksaisin nämä vuodet tehdä nykyistä työtä ja josko sitten voisin jäädä vain yrittäjäksi.
On tärkeää, että ihmisellä on haaveita. Joskus vain tuntuu musertavalta, että ajattelen alinomaan hetkeä koska voisin vain olla yrittäjä tai vain olla tekemättä mitään sen kummempaa. Tuleeko sellaista tilannetta ikinä? Toisinaan unelmat voivat olla saavuttamattomissa. Aika näyttää kuinka minun käy.
Kevät tuntuu yllättävän minut joka vuosi. Yksi päivä vain huomaan, että hups.. nyt se on jo täällä ja töitä onkin paljon enemmän kuin käytettävää aikaa. Palkkatöissä työmäärä alkaa pikkuhiljaa kasvamaan ja yritystoimintakin käynnistyi taas täydellä teholla. Kotipihakin kaipaisi talven jäljiltä laittajaa ja valitettavasti näin maalaisena pihassa on kokoa... ja paljon. Miten en koskaan osaa olla henkisesti riittävän varautunut tähän kaikkeen?
Tiedostan olevani uupunut vuosien kovasta työstä. Huomaan sen ensinnä siitä, että minusta on tullut enemmän talvi-ihminen kuin kesäihminen (vaikka inhoan kylmää ja pimeää). Talvella voin puoliksi uinua, mutta kesä pitää vetää tukka putkella. Sekä palkkatöissä että yrityksessä on silloin sesonki ja olenkin miettinyt, että pitäisiköhän vaihtaa työpaikaa sellaiseen missä kiire on talvella - olisi elämä paremmin balanssissa. Unelmatilanteessa tekisin palkkatöitä syksystä kevääseen ja kesän hoitaisin vain yrityksemme töitä. Epäilyttää tosin, mikä työpaikka ei tarvitsisi töihin kesällä paitsi koulut ja opettajaa minusta ei ikinä tule. No työpaikan vaihto ei todellakaan ole yksinkertaista, joten olen ajatellut asian niin, että jos jaksaisin nämä vuodet tehdä nykyistä työtä ja josko sitten voisin jäädä vain yrittäjäksi.
On tärkeää, että ihmisellä on haaveita. Joskus vain tuntuu musertavalta, että ajattelen alinomaan hetkeä koska voisin vain olla yrittäjä tai vain olla tekemättä mitään sen kummempaa. Tuleeko sellaista tilannetta ikinä? Toisinaan unelmat voivat olla saavuttamattomissa. Aika näyttää kuinka minun käy.
lähde:pixapay
perjantai 12. huhtikuuta 2019
Pohdintaa yrittäjyydestä
Uusimmassa Yrittäjäsanomat lehdessä oli mielenkiintoinen arktikkeli "yrittäjäksi ei pidä lähteä vääristä syistä". Tämä laittoi minut ajattelemaan omaa yrittäjäuraani ja halusin myös käsitellä aihetta blogissani.
Lehdessä haastateltiin sarjayrittäjä miljonääri Kim Väisästä, joka varoittaa, että yrittäjäksi ei pidä lähteä vääristä syistä esimerkiksi kateuden ja menestyksen vuoksi. Hän on lisäksi vahvasti sitä mieltä, että harvasta on yrittäjäksi ja vielä harvemmasta menestyneeksi yrittäjäksi. Hän ei ikinä halunnut yrittäjäksi, mutta toisin kävi. Yritystoiminnan ja startup sijoittamisen lisäksi Kim Väisänen on muun muassa kirjoittanut kaksi kirjaa, jotka molemmat käsittelevät väärin toimimista yritysmaailmassa.
Nuorena mietin itsekin yrittäjyyttä vakavasti. Ihannoin ajatusta rahasta ja omasta vapaudesta. Tosin ala ei ollut mitenkään selvä ja tarkempi pohdinta kirkasti itselleni joka kuukausi tulevan palkan ja työntekijänä olemisen helppouden. Kasvoin yrittäjäperheessä ja olin nähnyt kuinka kovan työpanoksen vanhempani tekivät ja silti vapaa-aika ja raha oli kortilla. Saati paineet mitä vanhempani kantoivat vuosikymmeniä.
Artikkeli kertoo karua kieltä yrittäjien toimeentulosta. Tilastotiedon mukaan 20 % yrittäjistä tienaa alle 1 000 euroa ja 40 % alle 2 000 euroa kuukaudessa. Ainoastaan 20 % yrittäjistä tienaa yli 55 000 euroa vuositasolla. Näitä lukuja katsellessa voi hyvin todeta, että on helppo tienata palkollisena enemmän kuin mitä 60 % yrittäjistä tienaa ja lisäksi ei tarvitse kärsiä yrittäjyyden aiheuttamasta stressistä. Väisänen toteaakin, että rahaa tienatakseen kannattaa olla toimihenkilö. Heillä on tilastollisesti enemmän tuloja ja pitkät kesälomat. Eikä siinä vielä kaikki, ei riitä, että tulot jäävät helposti pieniksi ongelmana ovat korkeat YEL-maksut. Useimmat yrittäjät maksavat aivan liian pieniä yrittäjäeläkkeitä, mikä kostautuu sitten viimeistään eläkkeellä tai jo aiemmin vanhempain- tai sairaslomalla.Tässäkin asiassa palkkatyöläinen peittoaa yrittäjän.
Artikkelia lukiessa tulee vääjäämättömästi mieleen, että yrittäjäksi lähtevät ovat joko kokeneita alan ammattilaisia, jotka tietävät, että omalla osaamisellaan on hvvät mahdollisuudet pärjätä tai sitten he ovat hullunrohkeita ihmisiä. Jos jossakin niin yrittäjyydessä epävarmuus ja riskit ovat suuret. Monesti investoinnit ovat suuria ja takeita tulevasta ei ole. Velkaa otetaan yrittäjän omiin nimiin ja jos epäonnistut maksat mahdollisesti sitä koko loppuelämäsi. Erinomainen stressinsietokyky ja jonkinlainen vahva visioa tulevaisuudesta on oltava, ken hommaan ryhtyy.
Ymmärrän toki, että vaakakupissa painaa myös vapaus. Yrittäjänä voit itse päättää monista asioista kuten, koska olet töissä, paljonko pidät lomaa, minkälaisten ihmisten kanssa teet töitä jne.jne. Monesti tosin vapaudella on sitten kova hinta.
Olen ollut sivutoiminen yrittäjä vuodesta 2007 ja tuskin olisin yrittäjä, jos kyseessä ei olisi vanhemmiltani ostettu yritys. Vaikka olen saanut tukea vanhemmiltani ja tuloni ovat tulleet koko ajan palkkatöistä voin käsi sydämmellä sanoa, että kyllä on toisinaan stressattu. Yrittäjä joutuu tekemään kauaskantoisia päätöksiä, joissa ei ole mahdollista epäonnistua ilman vakavia seurauksia. Yrittäjänä sinun on oltava aina askeleen edellä, jotta kerkeät reagoida, kun jotakin odottamatonta tapahtuu. Onnekseni yrityksemme pyörii omalla perheellä, joten työntekijöistä ei tarvitse stressata.
Reilun kymmenen vuoden aikana olemme kehittäneet yritystämme ja kasvattaneet liikevaihtoa. Olemme investoineet, markkinoinneet ja visioineet. Olemme innostuneet, tehneet töitä kelloa katsomatta, luovineet palkkatöiden ja yrityksen välillä, väsyneet, tunteneet epätoivoa ja onnistumista ja lopuksi todenneet, että emme kuitenkaan osaisi enää elää ilman tätä yritystä. Olemme kasvaneet siihen kiinni vuosien varrella. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt miksi vanhempieni oli niin vaikea ajatella yrityksen lopettamista tai myymistä vaikkakin en sitä silloin ymmärtänyt, kun se minulle siirtyi.
Haaveilen ajatuksesta, että jonakin päivänä teen vain oman yrityksemme töitä. Voisin 100 % panostaa yritykseen ja olen varma, että se tekisi hyvää niin itselleni kuin yritykselle. Minulla on fiilis, että siinä vaiheessa yritystoiminnan pyörittämiseen löytyisi ihan eri tavalla voimaa. Valitettavasti vielä ei ole sen aika, koska haluan, että voin tehdä sitä ilman suurempaa stressiä. Henkilökohtainen ja yrityksen talous pitää olla sillä mallilla, jotta voin nukkua yöni hyvin. Kuten Väisänenkin ensimmäisessa kirjassaan totesi: "yrittäjän tehtävä on pitää huolta henkisestä ja fyysisestä jaksamisestaan. Nuku, liiku ja pidä ystävyyssuhteista huolta. Ihmisen palautumisesta 95 % tapahtuu unen aikana". Taidan siis olla tavoitteissani oikealla tiellä 😂.
Lehdessä haastateltiin sarjayrittäjä miljonääri Kim Väisästä, joka varoittaa, että yrittäjäksi ei pidä lähteä vääristä syistä esimerkiksi kateuden ja menestyksen vuoksi. Hän on lisäksi vahvasti sitä mieltä, että harvasta on yrittäjäksi ja vielä harvemmasta menestyneeksi yrittäjäksi. Hän ei ikinä halunnut yrittäjäksi, mutta toisin kävi. Yritystoiminnan ja startup sijoittamisen lisäksi Kim Väisänen on muun muassa kirjoittanut kaksi kirjaa, jotka molemmat käsittelevät väärin toimimista yritysmaailmassa.
Nuorena mietin itsekin yrittäjyyttä vakavasti. Ihannoin ajatusta rahasta ja omasta vapaudesta. Tosin ala ei ollut mitenkään selvä ja tarkempi pohdinta kirkasti itselleni joka kuukausi tulevan palkan ja työntekijänä olemisen helppouden. Kasvoin yrittäjäperheessä ja olin nähnyt kuinka kovan työpanoksen vanhempani tekivät ja silti vapaa-aika ja raha oli kortilla. Saati paineet mitä vanhempani kantoivat vuosikymmeniä.
Artikkeli kertoo karua kieltä yrittäjien toimeentulosta. Tilastotiedon mukaan 20 % yrittäjistä tienaa alle 1 000 euroa ja 40 % alle 2 000 euroa kuukaudessa. Ainoastaan 20 % yrittäjistä tienaa yli 55 000 euroa vuositasolla. Näitä lukuja katsellessa voi hyvin todeta, että on helppo tienata palkollisena enemmän kuin mitä 60 % yrittäjistä tienaa ja lisäksi ei tarvitse kärsiä yrittäjyyden aiheuttamasta stressistä. Väisänen toteaakin, että rahaa tienatakseen kannattaa olla toimihenkilö. Heillä on tilastollisesti enemmän tuloja ja pitkät kesälomat. Eikä siinä vielä kaikki, ei riitä, että tulot jäävät helposti pieniksi ongelmana ovat korkeat YEL-maksut. Useimmat yrittäjät maksavat aivan liian pieniä yrittäjäeläkkeitä, mikä kostautuu sitten viimeistään eläkkeellä tai jo aiemmin vanhempain- tai sairaslomalla.Tässäkin asiassa palkkatyöläinen peittoaa yrittäjän.
Artikkelia lukiessa tulee vääjäämättömästi mieleen, että yrittäjäksi lähtevät ovat joko kokeneita alan ammattilaisia, jotka tietävät, että omalla osaamisellaan on hvvät mahdollisuudet pärjätä tai sitten he ovat hullunrohkeita ihmisiä. Jos jossakin niin yrittäjyydessä epävarmuus ja riskit ovat suuret. Monesti investoinnit ovat suuria ja takeita tulevasta ei ole. Velkaa otetaan yrittäjän omiin nimiin ja jos epäonnistut maksat mahdollisesti sitä koko loppuelämäsi. Erinomainen stressinsietokyky ja jonkinlainen vahva visioa tulevaisuudesta on oltava, ken hommaan ryhtyy.
Ymmärrän toki, että vaakakupissa painaa myös vapaus. Yrittäjänä voit itse päättää monista asioista kuten, koska olet töissä, paljonko pidät lomaa, minkälaisten ihmisten kanssa teet töitä jne.jne. Monesti tosin vapaudella on sitten kova hinta.
Olen ollut sivutoiminen yrittäjä vuodesta 2007 ja tuskin olisin yrittäjä, jos kyseessä ei olisi vanhemmiltani ostettu yritys. Vaikka olen saanut tukea vanhemmiltani ja tuloni ovat tulleet koko ajan palkkatöistä voin käsi sydämmellä sanoa, että kyllä on toisinaan stressattu. Yrittäjä joutuu tekemään kauaskantoisia päätöksiä, joissa ei ole mahdollista epäonnistua ilman vakavia seurauksia. Yrittäjänä sinun on oltava aina askeleen edellä, jotta kerkeät reagoida, kun jotakin odottamatonta tapahtuu. Onnekseni yrityksemme pyörii omalla perheellä, joten työntekijöistä ei tarvitse stressata.
Reilun kymmenen vuoden aikana olemme kehittäneet yritystämme ja kasvattaneet liikevaihtoa. Olemme investoineet, markkinoinneet ja visioineet. Olemme innostuneet, tehneet töitä kelloa katsomatta, luovineet palkkatöiden ja yrityksen välillä, väsyneet, tunteneet epätoivoa ja onnistumista ja lopuksi todenneet, että emme kuitenkaan osaisi enää elää ilman tätä yritystä. Olemme kasvaneet siihen kiinni vuosien varrella. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt miksi vanhempieni oli niin vaikea ajatella yrityksen lopettamista tai myymistä vaikkakin en sitä silloin ymmärtänyt, kun se minulle siirtyi.
Haaveilen ajatuksesta, että jonakin päivänä teen vain oman yrityksemme töitä. Voisin 100 % panostaa yritykseen ja olen varma, että se tekisi hyvää niin itselleni kuin yritykselle. Minulla on fiilis, että siinä vaiheessa yritystoiminnan pyörittämiseen löytyisi ihan eri tavalla voimaa. Valitettavasti vielä ei ole sen aika, koska haluan, että voin tehdä sitä ilman suurempaa stressiä. Henkilökohtainen ja yrityksen talous pitää olla sillä mallilla, jotta voin nukkua yöni hyvin. Kuten Väisänenkin ensimmäisessa kirjassaan totesi: "yrittäjän tehtävä on pitää huolta henkisestä ja fyysisestä jaksamisestaan. Nuku, liiku ja pidä ystävyyssuhteista huolta. Ihmisen palautumisesta 95 % tapahtuu unen aikana". Taidan siis olla tavoitteissani oikealla tiellä 😂.
perjantai 29. maaliskuuta 2019
Maaliskuu
Niin vain se maaliskuukin on juuri loppumassa.. ei pysy mukana tässä menossa 😲. Meidän maaliskuu ei kyllä mennyt normaalisti. Neljä perheenjäsentämme oli sairaana kolme viikkoa yhteen putkeen (influenssa??) ja todellakin olo oli niin huono, että kouluun eikä töihin ollut asiaa. No onneksi nyt olemme jo terveitä.
Talouspuolen kuulumisia: Vakuutusyhtiön kanssa on tilit lähes selvät. Olemme maksaneet heille omavastuun, mutta he eivät ole maksaneet meille (!) itse maksamiamme vesivahinkoon liittyviä laskuja. Ja kas ei juuri yllätä tämä vakuutusyhtiöiden toiminta; kyllä ne osaa ottaa, mutta ei antaa. Tarvitsee ensi viikolla laittaa asiasta kyselyä (turhauttavaa 😤 ).
Muutoin raha-asiat ovat kohtuullisella mallilla. Tilillä on rahaa ja luottokorttejakin on lyhennetty; mutta ei riittävällä tahdilla (tarkoitus tehdä vielä lähipäivinä lisälyhennystä). Maaliskuussa taloutta rassasi sairastelut. Lääkkeisiin meni rahaa; onneksi lasten lääkärikulut ja lääkkeet menee vakuutusyhtiön piikkin (paitsi omavastuut).
Kävin tänään koirien kanssa päivällä lenkillä ja näin kevään ensimmäisen perhosen sekä käärmeen paistattelevan auringossa (tämä olisi kyllä saanut jäädä näkemättä..). Joutsenet ja monet muut muuttolinnut ovat jo täällä. Selkeästi kevät on saapunut ja huomaan itseni taas hieman energisemmäksi.
Talouspuolen kuulumisia: Vakuutusyhtiön kanssa on tilit lähes selvät. Olemme maksaneet heille omavastuun, mutta he eivät ole maksaneet meille (!) itse maksamiamme vesivahinkoon liittyviä laskuja. Ja kas ei juuri yllätä tämä vakuutusyhtiöiden toiminta; kyllä ne osaa ottaa, mutta ei antaa. Tarvitsee ensi viikolla laittaa asiasta kyselyä (turhauttavaa 😤 ).
Muutoin raha-asiat ovat kohtuullisella mallilla. Tilillä on rahaa ja luottokorttejakin on lyhennetty; mutta ei riittävällä tahdilla (tarkoitus tehdä vielä lähipäivinä lisälyhennystä). Maaliskuussa taloutta rassasi sairastelut. Lääkkeisiin meni rahaa; onneksi lasten lääkärikulut ja lääkkeet menee vakuutusyhtiön piikkin (paitsi omavastuut).
Kävin tänään koirien kanssa päivällä lenkillä ja näin kevään ensimmäisen perhosen sekä käärmeen paistattelevan auringossa (tämä olisi kyllä saanut jäädä näkemättä..). Joutsenet ja monet muut muuttolinnut ovat jo täällä. Selkeästi kevät on saapunut ja huomaan itseni taas hieman energisemmäksi.
lauantai 9. maaliskuuta 2019
Helmikuu
Helmikuu oli ihan normaali kuukausi. Toki jotain vaatehankintoja tuli perheeseen tehtyä ja loman myötä tuli jotain extrakuluja, mutta ei mitään käänteentekevää.
Valitettavasti luottokorttivelat eivät lyhentyneet (olen maksanut normilyhennykset, mutta olen tehnyt muutaman nettiostoksen, joten tilanne on aikalailla +/-0). Odotan edelleen vakuutusyhtöltä omavastuu laskua sekä putkimiehen toinen lasku ei ole vielä saapunut. Eli tilillä on extra rahaa odottelemassa asioiden selviämistä. Toivotaan, että saadaan tämä asia tässä maaliskuun aikana pois päiväjärjestyksestä.
Jotta pysyn aiemmin tekemässäni tavoitteessa on minulla 10 kuukautta maksaa luottokorttivelat pois.. hieman jo hirvittää onko se edes enää mahdollista. Uskon, että on, kunhan ei tulisi suuria ylimääräisiä kustannuksia.
Terveysongelmista olen kärsinyt koko alkuvuoden eikä loppua näy. Ne vie aina rahaa ja voimia. Toivotaan, että kaikki kuitenkin kääntyisi pian parhain päin.
Valitettavasti luottokorttivelat eivät lyhentyneet (olen maksanut normilyhennykset, mutta olen tehnyt muutaman nettiostoksen, joten tilanne on aikalailla +/-0). Odotan edelleen vakuutusyhtöltä omavastuu laskua sekä putkimiehen toinen lasku ei ole vielä saapunut. Eli tilillä on extra rahaa odottelemassa asioiden selviämistä. Toivotaan, että saadaan tämä asia tässä maaliskuun aikana pois päiväjärjestyksestä.
Jotta pysyn aiemmin tekemässäni tavoitteessa on minulla 10 kuukautta maksaa luottokorttivelat pois.. hieman jo hirvittää onko se edes enää mahdollista. Uskon, että on, kunhan ei tulisi suuria ylimääräisiä kustannuksia.
Terveysongelmista olen kärsinyt koko alkuvuoden eikä loppua näy. Ne vie aina rahaa ja voimia. Toivotaan, että kaikki kuitenkin kääntyisi pian parhain päin.
torstai 14. helmikuuta 2019
loma ja sen aiheuttama ongelma
Talvilomalla ollaan seuraavat 1,5 viikkoa (tarpeeseen tuli). Vuoden kiireisimmät ajat palkkatyössä ovat nyt takana, kun tilintarkastajat ovat käyneet ja seuraava hektinen ajankohta on omassa yrityksessä kesällä, joten nyt on aika kerätä voimia.
Alkanut loma kirvoitti ajatukseni juoksuun. Olemme perhe, mikä ei lomalla reissaille monista erinäisistä syistä. Minulle se on ihan ok, mutta yksi asia siinä kyllä harmittaa. Nimittäin se, että naisena lomailu kotona on yhtä kuin siivoamista, pyykin pesua, ruuan laittoa, tavaroiden järjestelmistä ja taas siivoamista. Ei minua kukaan siihen pakota, mutta en vain viihdy sotkun keskellä, joten pakko on tehdä jotakin lähes koko ajan. Ja sotkuahan riittää, kun koko perhe (tai lähes koko perhe ja monesti vielä joku perheen ulkopuolinenkin henkilö) "pyörii" kotonamme. Olen yleensä loman lopussa jo täysin valmis töihin, kun ei tarvitse toimia enää kokopäiväisenä kodinhoitajana 😞.
Mitä sitten voisi tehdä? En viihdy enää onnekseni kaupoissa, en ole myöskään innokas kyläilijä, joten kotinurkkia tulee kulutettua lomalla todella paljon. Miten sitten oppisi vain olemaan?? Joskus (todella harvoin) pääseen siihen mielentilaan, että hyvällä omalla tunnolla makaan sohvalla enkä edes muista tekemättömiä asioita ympärilläni. Lisäksi vuosi vuodelta asuminen samassa pihapiirissä missä yrityksemme on aiheuttaa myös ahdistusta, koska töitä ei vain pääse pakoon. Monesti tuntuu, että pää räjähtää, kun joka paikassa näkyy vain tekemättömiä töitä 😬. Olen huono sietämään keskeneräisyyttä ja sotkua.
Jo vuosia sitten olen keksinyt yhden ratkaisun tähän, mutta valitettavasti sitä ei ole mahdollista taloudellisesti toteuttaa. Jos talous sen sallisi ostaisin läheltä jonkun vesistön ääreltä pienehkön mökin. Mökin mihin voisi piipahtaa vaikka vain illaksi saunomaan. Mökin, jossa ei olisi liikaa siivottavaa eikä yhtään pihanlaittoa. Mökin normaaleilla mukavuuksilla, koska lisätöitä en haluaisi. Mökin, missä oikeasti voisi levätä. Vuokraamaan en kuitenkaan ole halukas ja tällä seudulla kesämökit vesistön äärellä maksavat yhtä paljon kuin kunnon omakotitalot. Ei tule siis tämä toive koskaan toteutumaan. En välitä karavaanamisesta, joten silläkään tavoin emme voi maisemia vaihtaa.
Kertokaahan ihmiset, onko teillä vastaavia ongelmia ja miten olette ne ratkaisseet? Jos vaikka minäkin jotakin voisin muuttaa. Ja hei älkää sanoko, että koita oppia sietämään sotkua jne. se ei vain sovi luonteelleni!
Alkanut loma kirvoitti ajatukseni juoksuun. Olemme perhe, mikä ei lomalla reissaille monista erinäisistä syistä. Minulle se on ihan ok, mutta yksi asia siinä kyllä harmittaa. Nimittäin se, että naisena lomailu kotona on yhtä kuin siivoamista, pyykin pesua, ruuan laittoa, tavaroiden järjestelmistä ja taas siivoamista. Ei minua kukaan siihen pakota, mutta en vain viihdy sotkun keskellä, joten pakko on tehdä jotakin lähes koko ajan. Ja sotkuahan riittää, kun koko perhe (tai lähes koko perhe ja monesti vielä joku perheen ulkopuolinenkin henkilö) "pyörii" kotonamme. Olen yleensä loman lopussa jo täysin valmis töihin, kun ei tarvitse toimia enää kokopäiväisenä kodinhoitajana 😞.
Mitä sitten voisi tehdä? En viihdy enää onnekseni kaupoissa, en ole myöskään innokas kyläilijä, joten kotinurkkia tulee kulutettua lomalla todella paljon. Miten sitten oppisi vain olemaan?? Joskus (todella harvoin) pääseen siihen mielentilaan, että hyvällä omalla tunnolla makaan sohvalla enkä edes muista tekemättömiä asioita ympärilläni. Lisäksi vuosi vuodelta asuminen samassa pihapiirissä missä yrityksemme on aiheuttaa myös ahdistusta, koska töitä ei vain pääse pakoon. Monesti tuntuu, että pää räjähtää, kun joka paikassa näkyy vain tekemättömiä töitä 😬. Olen huono sietämään keskeneräisyyttä ja sotkua.
Jo vuosia sitten olen keksinyt yhden ratkaisun tähän, mutta valitettavasti sitä ei ole mahdollista taloudellisesti toteuttaa. Jos talous sen sallisi ostaisin läheltä jonkun vesistön ääreltä pienehkön mökin. Mökin mihin voisi piipahtaa vaikka vain illaksi saunomaan. Mökin, jossa ei olisi liikaa siivottavaa eikä yhtään pihanlaittoa. Mökin normaaleilla mukavuuksilla, koska lisätöitä en haluaisi. Mökin, missä oikeasti voisi levätä. Vuokraamaan en kuitenkaan ole halukas ja tällä seudulla kesämökit vesistön äärellä maksavat yhtä paljon kuin kunnon omakotitalot. Ei tule siis tämä toive koskaan toteutumaan. En välitä karavaanamisesta, joten silläkään tavoin emme voi maisemia vaihtaa.
Kertokaahan ihmiset, onko teillä vastaavia ongelmia ja miten olette ne ratkaisseet? Jos vaikka minäkin jotakin voisin muuttaa. Ja hei älkää sanoko, että koita oppia sietämään sotkua jne. se ei vain sovi luonteelleni!
lauantai 9. helmikuuta 2019
Blogihaaste
Kokeilenpa vastata blogissa ensimmäiseen haasteeseen. Omavaraisuus blogissa (https://omavaraisuushaaste.com) haastettiin muitakin osallistumaan tähän, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen..
Nimeni on: Landerouva
Jotkin tosin kutsuvat minua: kaikki kutsuvat minua omalla etunimelläni, koska se on lyhyt
Olen syntynyt: Hyvinkäällä
Pienenä olin varma, että minusta tulee: pankkivirkailija tai sihteeri
Kolme parasta piirrettäni: sitkeys, kunnianhimo ja perhekeskeisyys
Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu: luottokorttivelkojen poismaksu ja yritystoiminnan kehittäminen edelleen
Suosikkikaupunkini: ehkä Helsinki (en tosin ole yhtään kaupunki-ihminen..)
Takki ja laukku: Joutsen untuvatakki ja Ralph Lauren shopper
Suosikkibiisini tällä hetkellä: ei ole erityistä
Suosikkiravintolani ja -ruokani siellä on: en käy perinteisissä ravintoloissa, koska koen ne kalliina, todella harvoin tulee käytyä Kotipizzassa ja siellä syön zorbaskotzonen
Suosikkijuomani: vesi
Suosikkisarjani: en seuraa sarjoja, mutta pidän dokumenteista
Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä on: kosteusvoiteet niin kasvoille kuin vartalolle ja tietysti huulirasva
Suosikkisovellus puhelimessani: Instagram ja sää
Mitä pakkaat matkalle mukaan: lompakon, lääkkeet, kosmetiikkaa, vähän vaatetta ja mahdollisesti toiset jalkineet sekä tarvittaessa passin
Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe: eipä tule sellaista mieleen
Viimeisin sisustusostokseni: tyynynpäälliset (pakko myöntää sisustus on heikkouteni, tosin ostan vain harkitusti)
Viimeisin whatsup viesti: "kun kelit paranee"
Paras tapa tuhlata 50 euroa: lasten harrastukset tai oma hieronta
Bravuurini keittiössä: perus kotiruoka, lapsilta jos kysytään niin perunamuusi ja jauhelihapihvit
Perjantai-illan herkuttelua varten ostan kaupasta: irtokarkkeja
Nimeni on: Landerouva
Jotkin tosin kutsuvat minua: kaikki kutsuvat minua omalla etunimelläni, koska se on lyhyt
Olen syntynyt: Hyvinkäällä
Pienenä olin varma, että minusta tulee: pankkivirkailija tai sihteeri
Kolme parasta piirrettäni: sitkeys, kunnianhimo ja perhekeskeisyys
Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu: luottokorttivelkojen poismaksu ja yritystoiminnan kehittäminen edelleen
Suosikkikaupunkini: ehkä Helsinki (en tosin ole yhtään kaupunki-ihminen..)
Takki ja laukku: Joutsen untuvatakki ja Ralph Lauren shopper
Suosikkibiisini tällä hetkellä: ei ole erityistä
Suosikkiravintolani ja -ruokani siellä on: en käy perinteisissä ravintoloissa, koska koen ne kalliina, todella harvoin tulee käytyä Kotipizzassa ja siellä syön zorbaskotzonen
Suosikkijuomani: vesi
Suosikkisarjani: en seuraa sarjoja, mutta pidän dokumenteista
Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä on: kosteusvoiteet niin kasvoille kuin vartalolle ja tietysti huulirasva
Suosikkisovellus puhelimessani: Instagram ja sää
Mitä pakkaat matkalle mukaan: lompakon, lääkkeet, kosmetiikkaa, vähän vaatetta ja mahdollisesti toiset jalkineet sekä tarvittaessa passin
Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe: eipä tule sellaista mieleen
Viimeisin sisustusostokseni: tyynynpäälliset (pakko myöntää sisustus on heikkouteni, tosin ostan vain harkitusti)
Viimeisin whatsup viesti: "kun kelit paranee"
Paras tapa tuhlata 50 euroa: lasten harrastukset tai oma hieronta
Bravuurini keittiössä: perus kotiruoka, lapsilta jos kysytään niin perunamuusi ja jauhelihapihvit
Perjantai-illan herkuttelua varten ostan kaupasta: irtokarkkeja
(kuvalähde: mietelauseet.blogspot.com)
lauantai 2. helmikuuta 2019
Tiukkaakin tiukempi tammikuu
Niin se tammikuu vierähti ja täytynee vain todeta, että oli taloudellisesti todella tiukka. Maksuun meni kaikkien normaalien kiinteiden kuukausikulujen lisäksi autovero 200 euroa, mätkyt reilut 300 euroa ja putkimiehen laskua 150 euroa (minun osuuteni, liittyi vesivahinkoon). Tuli vielä yllätyksenä pienimmälle lapselle talvikenkien osto (50 euroa), kun entiset hajosivat käsiin. Ostin itselleni vaatteita noin 200 eurolla (todella tulivat tarpeeseen, eikä ollut helppo päätös investoida). Lisäksi omiin lääkäri- ja lääkekuluhin meni lähemmäs 200 euroa. Ja miten olinkaan unohtanut, että aina talvella sähkölasku pomppaa vaikkakin meillä onkin maalämpö ja kahden kiinteistön sähkölasku olikin sitten 200 euroa suurempi kuin normaalisti. Niin ja autokin tuli katsastettua: 90 euroa (hiphei meni hienosti läpi!). Ja kas; rahaa meni extramenoihin lähes 1 400 euroa. Onneksi näitä kuukausia ei ole kovin usein muuten olisin vararikossa.
Valitettavasti luottokortteja olen käyttänyt tässä jaksossa, jotta kaikista kunnialla selvittiin. Harmittaa, mutta ei voi mitään 😩.
Tulipa vaan taas kerran mieleeni, että aina kun ajattelen palkasta jäävän kivasti rahaa niin jotakin extra menoja/hankintoja ilmestyy. Nyt olin tammikuulle odotellut vesivahingon kustannuksia, mutta ne eivät kerenneet vielä tähän (paitsi putkimiehen lasku). No ne tulee todennäköisesti eteen helmikuussa.
Mutta ei tälle mahda mitään. Osa näistä kuluista oli odotettavissa (en vain muistanut niitä). En kuitenkaan luovuta ja vajoa epätoivoon vaan ajattelen, että sitkeästi eteenpäin kuin mummo lumessa. En ole menettänyt vielä mahdollisuutta maksaa kaikkia luottokorttivelkoja pois vielä tämän vuoden puolella. Tiukkaa se kyllä varmasti tekee, mutta kuka sanoi tämän olevan helppoa?!
Valitettavasti luottokortteja olen käyttänyt tässä jaksossa, jotta kaikista kunnialla selvittiin. Harmittaa, mutta ei voi mitään 😩.
Tulipa vaan taas kerran mieleeni, että aina kun ajattelen palkasta jäävän kivasti rahaa niin jotakin extra menoja/hankintoja ilmestyy. Nyt olin tammikuulle odotellut vesivahingon kustannuksia, mutta ne eivät kerenneet vielä tähän (paitsi putkimiehen lasku). No ne tulee todennäköisesti eteen helmikuussa.
Mutta ei tälle mahda mitään. Osa näistä kuluista oli odotettavissa (en vain muistanut niitä). En kuitenkaan luovuta ja vajoa epätoivoon vaan ajattelen, että sitkeästi eteenpäin kuin mummo lumessa. En ole menettänyt vielä mahdollisuutta maksaa kaikkia luottokorttivelkoja pois vielä tämän vuoden puolella. Tiukkaa se kyllä varmasti tekee, mutta kuka sanoi tämän olevan helppoa?!
torstai 24. tammikuuta 2019
Mitä tekisin toisin
Mitä tekisin toisin, jos voisin... taakseen ei juuri pitäisi katsoa, mutta haluan kuitenkin kirjoittaa, jos edes jokunen nuori lukija tästä jotakin opikseen ottaisi. Samoja asioita olen toitottanut isoimmille lapsillemme; mutta eipä vain ole aina neuvot tuntuneen tehoavan. Ehkä olen liian läheinen näitä heille jakamaan.
Jos olisin nyt 15-20 vuotias:
- valitsisin tarkaan alan mitä opiskella; miettisin työtilanteen, palkkatason ja mitä kiinnostaisi tehdä pitkään (mahdollisesti loppuelämä)
- keskittyisin täysin opiskeluihin (en rahan tienaamiseen)
Jos olisin nyt 20-30 vuotias:
- valmistuttuani en tuhlaisi kaikki liikeneviä rahoja jokaiseen mielihaluun
- tekisin kaikkeni, jotta saisin jalkani tiukasti jonkin hyvän firman oven väliin
- aloittaisin rahasto- tai osakesäästämisen heti ja jatkaisin ..ikuisesti
- perustaisin perheen jos vain mahdollista (nuorena jaksaa paremmin)
- ostaisin omistusasunnon heti kun se on mahdollista
Jos olisin 30-40 vuotias:
- tekisin suunnitelman eläkepäiviä varten ja miten siihen tavoitteeseen pääsee
- pitäisin huolen, että ruuhkavuosina elämässä on muutakin kuin perhe ja työ
Yli nelikymppisenä:
- huolehtisin itsestäni paremmin (ravinto ja liikunta)
- stressaisin vähemmän
Voi kun olisi kaksikymppisenä ollut yhtä järkevä kuin nyt lähes viisikymppisenä. Olen toki tehnyt elämässäni paljon viisaita valintoja, mutta on myös asioita, joissa olisin säästänyt itseäni, kun olisin toteuttanut ne aikoinaan toisella tavalla.
Olisi mukava kuulla oletteko tyytyväisiä omiin valintoihinne? Mitä mahdollisesti tekisitte toisin?
Jos olisin nyt 15-20 vuotias:
- valitsisin tarkaan alan mitä opiskella; miettisin työtilanteen, palkkatason ja mitä kiinnostaisi tehdä pitkään (mahdollisesti loppuelämä)
- keskittyisin täysin opiskeluihin (en rahan tienaamiseen)
Jos olisin nyt 20-30 vuotias:
- valmistuttuani en tuhlaisi kaikki liikeneviä rahoja jokaiseen mielihaluun
- tekisin kaikkeni, jotta saisin jalkani tiukasti jonkin hyvän firman oven väliin
- aloittaisin rahasto- tai osakesäästämisen heti ja jatkaisin ..ikuisesti
- perustaisin perheen jos vain mahdollista (nuorena jaksaa paremmin)
- ostaisin omistusasunnon heti kun se on mahdollista
Jos olisin 30-40 vuotias:
- tekisin suunnitelman eläkepäiviä varten ja miten siihen tavoitteeseen pääsee
- pitäisin huolen, että ruuhkavuosina elämässä on muutakin kuin perhe ja työ
Yli nelikymppisenä:
- huolehtisin itsestäni paremmin (ravinto ja liikunta)
- stressaisin vähemmän
Voi kun olisi kaksikymppisenä ollut yhtä järkevä kuin nyt lähes viisikymppisenä. Olen toki tehnyt elämässäni paljon viisaita valintoja, mutta on myös asioita, joissa olisin säästänyt itseäni, kun olisin toteuttanut ne aikoinaan toisella tavalla.
Olisi mukava kuulla oletteko tyytyväisiä omiin valintoihinne? Mitä mahdollisesti tekisitte toisin?
perjantai 11. tammikuuta 2019
Oma vai vuokra asunto?
Tämän päivän Helsingin Sanomissa on mielenkiintoinen artikkeli: "moni keskituloinenkin asuu vuokralla". Artikkeli pohjautui Pellervon tutkimuskeskuksen eilen julkaistuun laajan katsaukseen suomalaisten asumisesta. Artikkelin myötä minunkin oli pakko vuodattaa asiaa tänne blogin puolelle.
Artikkelissa pohdittiin onko asumismuoto muuttumassa nuorten ikäpolvien myötä vai onko tulevaisuudessakn omistusasuminen etuoikeus, johon edes keskituloisilla ei pian ole mahdollisuutta. Artikkelin mukaan Helsingissä on vuodesta 2012 on ollut enemmän vuokralla asuvia asuntokuntia kuin omistusasunnossa asuvia. Samoin on tapahtumassa lähiaikoina myös Tampereella. Samanlaista suuntausta on nähtävissä myös koko maassa. Toisaalta moni nuori ei edes halua sitoutua omaan asuntoon ja velkaan. On helppo siirtyä paikasta toiseeen ja tehdä ja nähdä asioita mihin ei velkaisena olisi mahdollisuutta. Vuokralla asuminen tuo paljon enemmän vapautta päättää omista asioistaan.
Omistusasumista puoltaa jo vuosikymmenen ajan olleet matalat asuntolainojen korot. Pellervon tutkimuskeskuksen mukaan omistusasumisen kustannukset vuonna 2019 ovat 50-60 %:a vuokralla asuvan kustannuksista. Onhan omistusasuminen ollut jo pitkään muutoinkin kannattavaa, kun asuntonsa myyntivoitosta on voinut tietyillä ehdoilla nauttia verovapaasti ja asuntolainan korot ovat olleet vähennyskelpoisia (tosin jatkuvasti vähenevässä määrin). Tutkimuksen mukaan omistus- ja vuokralla-asujien varallisuuden ero on huomattava. Velattomassa omistusasunnossa asuvien kotitalouksien nettovarallisuuden mediaani oli noin 250 000 euroa ja asuntovelallisilla kotitalouksilla reilut 100 000 euroa, kun taas vuokralla-asuvilla kotitalouksilla nettovarallisuus oli vain 2 500 euroa. Tuloerot huomioiden sijoitusvarallisuus vuokralla-asuvien ja omistus-asunnoissa asuvien välillä ei juuri eronnut toisistaan, mutta asuntovelalliset samalla kerryttivät omaisuuttaan lainaerien maksuilla. Vuokralla-asujien olisi tarpeen sijoittaa rahojaan muihin omaisuuslajeihin, jotta heidän vanhuutensa olisi turvatumpi.
Olen itse omistusasunnon kannalla eli siis vanhaa koulukuntaa. Koen asian niin, että asunto edelleen (ainakin Etelä-Suomessa) on kannattava sijoitus ja ajatus, että jossakin vaiheessa voi asustella velattomassa asunnossa houkuttaa. Toki sitten itse aina joutuu vastaamaan remontti yms. kustannuksista, joten ei tämä ilmaista koskaan kuitenkaan ole. Vuokralla asuminen on minusta myös epävarmempaa; asunnon omistaja voi myydä asunnon minä hetkenä hyvänsä.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa ja jokaisen on pohdittava asia tarkoin. Tiedän myös keskituloisia perheitä, jotka ovat 40-50 vuotiaina ottaneet 200 000-300 000 euron asuntolainan ajatuksella, että asutaan tässä muutama vuosi kun lapset ovat vielä kotona ja myydään sitten pois. Minua tämä stressaisi - mitä jos asuntojen hinnat romahtavat ennen? Mitä, jos asunto ei mene kaupaksi? Mitä, jos terveys pettää tai menettää työpaikkansa? Mistä säästää eläkepäiville, jos viisikymmpisenä on ottanut suuren velan? Toisaalta ystäväpiiriimme kuuluu myös heitä, jotka ovat eläneet nuukasti ja asuntolaina on nelikymppisenä jo maksettu.
Asuntosijoittaminen on taas kova bisnes ja varmasti myös kannattava nykyisillä koroilla. En nyt lähde tätä enempää tässä ruotimaan. Koen, että asuntosijoittajat ovat henkilöitä, jotka omaavat ainakin hyvän stressinsietokyvyn. Bisneksenähän se on hyvä (kunhan on valinnut asuntonsa tarkkaan), aina on ihmisiä, jotka tarvitsevat vuokra-asuntoa.
Minusta tässä koko keskustelussa tulee kovin surullisesti esiin tuloerot ja niiden vaikutus ihmisen elämään. On paljon ihmisiä, jotka oikeasti haluaisivat ostaa asunnon, mutta siihen ei taloudellisesti ole mahdollisuutta. He asuvat vuokralla ja mahdollisesti maksamavat vuokraa enemmän kuin toinen maksaa asuntolainan lyhennyksiä. Minusta tähän olisi aihetta tehdä muutosta; jotta kotitaloudet voisivat valita asumismuotonsa paremmin. Asiaa ei suinkaan helpoita pankkien vaatima omarahoitus osuus, vaikka pidänkin sitä tärkeänä ratkaisuna. Muutamia vuosia sitten, kun asunnon saattoi ostaa 100 % velkarahalla ja pankit oikein tyrkyttivät siihen päälle remonttirahaa.
Niin tai näin, mutta jossakin on jokaisen kuitenkin asuttava. Useimmalle omistusasunto on elämän suurin investointi ja sitä on mietittävä todella tarkkaan. Olisi mukava kuulla miten sinä lukija olet asian ratkaissut oma vai vuokra ja millä perusteilla?
Artikkelissa pohdittiin onko asumismuoto muuttumassa nuorten ikäpolvien myötä vai onko tulevaisuudessakn omistusasuminen etuoikeus, johon edes keskituloisilla ei pian ole mahdollisuutta. Artikkelin mukaan Helsingissä on vuodesta 2012 on ollut enemmän vuokralla asuvia asuntokuntia kuin omistusasunnossa asuvia. Samoin on tapahtumassa lähiaikoina myös Tampereella. Samanlaista suuntausta on nähtävissä myös koko maassa. Toisaalta moni nuori ei edes halua sitoutua omaan asuntoon ja velkaan. On helppo siirtyä paikasta toiseeen ja tehdä ja nähdä asioita mihin ei velkaisena olisi mahdollisuutta. Vuokralla asuminen tuo paljon enemmän vapautta päättää omista asioistaan.
Omistusasumista puoltaa jo vuosikymmenen ajan olleet matalat asuntolainojen korot. Pellervon tutkimuskeskuksen mukaan omistusasumisen kustannukset vuonna 2019 ovat 50-60 %:a vuokralla asuvan kustannuksista. Onhan omistusasuminen ollut jo pitkään muutoinkin kannattavaa, kun asuntonsa myyntivoitosta on voinut tietyillä ehdoilla nauttia verovapaasti ja asuntolainan korot ovat olleet vähennyskelpoisia (tosin jatkuvasti vähenevässä määrin). Tutkimuksen mukaan omistus- ja vuokralla-asujien varallisuuden ero on huomattava. Velattomassa omistusasunnossa asuvien kotitalouksien nettovarallisuuden mediaani oli noin 250 000 euroa ja asuntovelallisilla kotitalouksilla reilut 100 000 euroa, kun taas vuokralla-asuvilla kotitalouksilla nettovarallisuus oli vain 2 500 euroa. Tuloerot huomioiden sijoitusvarallisuus vuokralla-asuvien ja omistus-asunnoissa asuvien välillä ei juuri eronnut toisistaan, mutta asuntovelalliset samalla kerryttivät omaisuuttaan lainaerien maksuilla. Vuokralla-asujien olisi tarpeen sijoittaa rahojaan muihin omaisuuslajeihin, jotta heidän vanhuutensa olisi turvatumpi.
Olen itse omistusasunnon kannalla eli siis vanhaa koulukuntaa. Koen asian niin, että asunto edelleen (ainakin Etelä-Suomessa) on kannattava sijoitus ja ajatus, että jossakin vaiheessa voi asustella velattomassa asunnossa houkuttaa. Toki sitten itse aina joutuu vastaamaan remontti yms. kustannuksista, joten ei tämä ilmaista koskaan kuitenkaan ole. Vuokralla asuminen on minusta myös epävarmempaa; asunnon omistaja voi myydä asunnon minä hetkenä hyvänsä.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa ja jokaisen on pohdittava asia tarkoin. Tiedän myös keskituloisia perheitä, jotka ovat 40-50 vuotiaina ottaneet 200 000-300 000 euron asuntolainan ajatuksella, että asutaan tässä muutama vuosi kun lapset ovat vielä kotona ja myydään sitten pois. Minua tämä stressaisi - mitä jos asuntojen hinnat romahtavat ennen? Mitä, jos asunto ei mene kaupaksi? Mitä, jos terveys pettää tai menettää työpaikkansa? Mistä säästää eläkepäiville, jos viisikymmpisenä on ottanut suuren velan? Toisaalta ystäväpiiriimme kuuluu myös heitä, jotka ovat eläneet nuukasti ja asuntolaina on nelikymppisenä jo maksettu.
Asuntosijoittaminen on taas kova bisnes ja varmasti myös kannattava nykyisillä koroilla. En nyt lähde tätä enempää tässä ruotimaan. Koen, että asuntosijoittajat ovat henkilöitä, jotka omaavat ainakin hyvän stressinsietokyvyn. Bisneksenähän se on hyvä (kunhan on valinnut asuntonsa tarkkaan), aina on ihmisiä, jotka tarvitsevat vuokra-asuntoa.
Minusta tässä koko keskustelussa tulee kovin surullisesti esiin tuloerot ja niiden vaikutus ihmisen elämään. On paljon ihmisiä, jotka oikeasti haluaisivat ostaa asunnon, mutta siihen ei taloudellisesti ole mahdollisuutta. He asuvat vuokralla ja mahdollisesti maksamavat vuokraa enemmän kuin toinen maksaa asuntolainan lyhennyksiä. Minusta tähän olisi aihetta tehdä muutosta; jotta kotitaloudet voisivat valita asumismuotonsa paremmin. Asiaa ei suinkaan helpoita pankkien vaatima omarahoitus osuus, vaikka pidänkin sitä tärkeänä ratkaisuna. Muutamia vuosia sitten, kun asunnon saattoi ostaa 100 % velkarahalla ja pankit oikein tyrkyttivät siihen päälle remonttirahaa.
Niin tai näin, mutta jossakin on jokaisen kuitenkin asuttava. Useimmalle omistusasunto on elämän suurin investointi ja sitä on mietittävä todella tarkkaan. Olisi mukava kuulla miten sinä lukija olet asian ratkaissut oma vai vuokra ja millä perusteilla?
lauantai 5. tammikuuta 2019
Pohdintaa taantumasta
Taloussanomat otsikoi artikkelinsa jokin aika sitten "maailmantalouteen tulossa täydellinen myrsky - viisi syytä tulevaan romahdukseen". Helsingin Sanomissa 27.12.18 oli artikkeli "karhumarkkinat uhkaa ensi kertaa 10 vuoteen". Eipä näytä hyvältä rakennuspuolellakaan; Rakennusteollisuuden oletus vuoden 2019 kasvusta on nolla prosenttia.. tämän tyylisiä artikkeleita on näkynyt enenevissä määrin viime aikoina ja pörssiromahduskin koettiin juuri.
No mitä tämä kaikki sitten eteen tuo.. sitäpä ei kukaan tarkalleen tiedä. Mutta hyvähän näitä on hyvinä aikoina miettiä ja luoda samalla oma strategia pahan päivän varalle. Laskea pärjääkö esimerkiksi työttömyyspäivärahalla ja minkälainen mahdollisuus omalla koulutus- ja työkokemuksella on uudestaan työllistyä. Puskurirahasto näyttää kyntensä, jos työttömyys kohdalle osuisi. Tänä päivänä taidetaan suositella kuuden kuukauden menoja vastaavaa puskuria - pakko todeta, että asuntovelkaisessa lapsiperheessä puolen vuoden menot ovat jo melkoinen rahamäärä, joten kukkaron nyörejä olisi saanut jo pitkän tovin kuroa. Hyvä olisi myös miettiä, että onko omaisuutta mikä on helppo realisoida tai ylipäätänsä mahdollista myydä pois vaikka pidemmällä ajanjaksolla. Mitä menoja olisi mahdollista karsia kokonaan tai edes reippaasti pienentää. Pitäisi pyrkiä realistiseen katsontaan omaa (perheen) taloutta kohtaan, mikä ei suinkaan ole helppoa.
Omalta ja perheeni kohdalta olen miettinyt mitä edessä mahdollisesti voisi pahimmassa skenaariossa olla. Minun ja mieheni palkkatyöt liippaa rakennusteollisuutta hyvin läheltä, joten sitä kautta työttömyys on hyvinkin mahdollinen. Kuinka todellista sitä en osaa arvioida. Työskentelemme molemmat vakavaraisissa yrityksissä, mutta eihän se mikään tae tänä päivänä ole. Oma koulutukseni ja työkokemukseni ovat sellaisia, että tiedän työllistyväni kohtuullisen nopeasti (jos en ole vaatelias työpaikan suhteen). Paitsi jos tulisikin oikein kunnon lama ja meitä saman alan asiantuntijoita olisikin työttömänä paljon. Duunarimieheni tilanne ei ole yhtä hyvä. Lisäksi lapsistamme vanhin on parin vuoden sisällä työelämässä täysipäiväisesti ja toki sitä äitinä jo pohtii, että jos ja kun taantumaa pukkaa, niin kuinka nuorten juuri valmistuneiden sitten käy. On valtavan tärkeää, että nuori pääsee heti valmistumisen jälkeen kiinni työelämään.
Yritystoimintamme toki jatkuisi vaikka taantuma iskisi. Ala on sen verran iäkäs ja voisiko sanoa alkukantainen, että siellä ei yleiset talouden markkinaheilahtelut varsinaisesti näy. Siellä kyllä myös hinnat elää, mutta aivan erilaisista syistä. Valitettavasti vain yrityksemme kapasiteetti on rajallinen, joten sen kasvattaminen niin paljon, että työllistäisi täysipäiväisesti yhden saati kahden ihmisen tuskin koskaan on mahdollista. Tuloja sieltä tulee suhteellisen tasaisesti, mutta ei viivan alle jää edes palkkatulojen verran rahaa.
Yritystoimintamme toki jatkuisi vaikka taantuma iskisi. Ala on sen verran iäkäs ja voisiko sanoa alkukantainen, että siellä ei yleiset talouden markkinaheilahtelut varsinaisesti näy. Siellä kyllä myös hinnat elää, mutta aivan erilaisista syistä. Valitettavasti vain yrityksemme kapasiteetti on rajallinen, joten sen kasvattaminen niin paljon, että työllistäisi täysipäiväisesti yhden saati kahden ihmisen tuskin koskaan on mahdollista. Tuloja sieltä tulee suhteellisen tasaisesti, mutta ei viivan alle jää edes palkkatulojen verran rahaa.
No miten sitten meidän perhe on varautunut? Olemme mieheni kanssa jo vuosia säästäneet S-pankin tilille kaikki bonukset ja toisinaan siirtäneet sinne myös lahjarahoja. Tämän hetkinen säästösumma kattaa noin 2 kuukauden ruokamenot. Mieheni on säästänyt perintönä saamansa rahat, joten niitä voi sitten hätätapauksessa käyttää (toivottavasti ei ikinä tarvitse). Itse olen ollut huono säästäjä jo pitkään 😞 ja erityisiä likvidi varoja ei juuri ole. Olen oikeastaan vasta nyt herännyt ajatukseen säästämisestä pahan päivän varalle. Olen aina ollut töiden suhteen onnekas, joten sekään ei ole koskaan saanut minua havahtumaan. No mitä olen sitten ajatellut tehdä? Aloitan luottokorttivelkojen poismaksulla. Puskuri olisi myös tärkeä, mutta molempiin en valitettavasti kerralla pysty 😢. Pakko on mennä askel kerrallaan, vaikka toivoisin tilanteen olevan pian paljon parempi. Toivon vain parasta, että mitään radikaalia muutosta ei elämäämme ole lähiaikoina tulossa.
Liikaa ei pidä miettiä talouden tulevaisuutta - kaikkeen kun ei vain voi vaikuttaa ja liialla murehtimisella saa aikaiseksi vain terveysongelmia. On silti hyvä olla edes jollakin tasolla tiedostanut omien asioiden laidan, jottei kaikki tule täytenä yllätyksenä, jos jonakin päivänä huonosti käy.
Liikaa ei pidä miettiä talouden tulevaisuutta - kaikkeen kun ei vain voi vaikuttaa ja liialla murehtimisella saa aikaiseksi vain terveysongelmia. On silti hyvä olla edes jollakin tasolla tiedostanut omien asioiden laidan, jottei kaikki tule täytenä yllätyksenä, jos jonakin päivänä huonosti käy.
keskiviikko 2. tammikuuta 2019
Nettovarallisuus joulukuu 2018
Miten onkaan näin vaikeaa avata omia varoja ja velkojaan kaikkien nähtäville? Ahdistaa vaikka anonyyminä kirjoitankin. En silti aio antaa negatiivisille tunteille valtaa vaan "lyön numerot pöytään". Perustin blogin, koska uskon sen auttavan unelmien saavuttamisessa - nettovarallisuuden kasvattaminen on yksi oleellinen osa sitä.
Nettovarallisuuteen en laske mitään kodin irtaimistoa tai autoa, koska ne ovat kuluvia käyttötavaroita. Arvostan laadukkaita tavaroita; joten aikoinaan olen niistä kaikista sievoisen summan maksanut. Ajattelen asian kuitenkin niin, että siinä vaiheessa, jos autoa vaihdan ja siihen velkaa otan niin sen sitten lisään varallisuuslaskelmaan. Huonekaluja ei toivottavasti enää ikinä tarvitse ostaa velaksi, joten niitä en laskelmiini tulee lisäämään.
Käyttötilin saldoa en tähän laske, koska summa ei ole mitenkään merkittävä. Pidän käyttötilillä rahaa muutamista satasista noin tuhanteen euroon. Sen verran, että pärjään niillä seuraavaan palkanmaksuun; varsinkin nyt aion pärjätä, kun en enää luottokortteja aio vinguttaa.
Asunnon arvo perustuu välittäjältä saatuun hinta-arvioon ja taulukossani siitä on ilmoitettu oma osuuteni eli 50 %.
Yritystoimintaa en tässä mainitse. Toki yrityksen merkitystä ei pidä unohtaa, koska tulevaisuuden suunnitelmani ovat pitkälti sen varassa. Sen verran voin todeta, että tällä hetkellä yritysen arvosta noin 20 % on vierasta pääomaa - tilanne on siis hyvä. Uutta velkaa ei ole ainakaan lähitulevaisuudessa tarkoitus ottaa, vaan investointeja tehdään maltillisesti voittovaroilla.
Nettovarallisuuteen en laske mitään kodin irtaimistoa tai autoa, koska ne ovat kuluvia käyttötavaroita. Arvostan laadukkaita tavaroita; joten aikoinaan olen niistä kaikista sievoisen summan maksanut. Ajattelen asian kuitenkin niin, että siinä vaiheessa, jos autoa vaihdan ja siihen velkaa otan niin sen sitten lisään varallisuuslaskelmaan. Huonekaluja ei toivottavasti enää ikinä tarvitse ostaa velaksi, joten niitä en laskelmiini tulee lisäämään.
Käyttötilin saldoa en tähän laske, koska summa ei ole mitenkään merkittävä. Pidän käyttötilillä rahaa muutamista satasista noin tuhanteen euroon. Sen verran, että pärjään niillä seuraavaan palkanmaksuun; varsinkin nyt aion pärjätä, kun en enää luottokortteja aio vinguttaa.
Asunnon arvo perustuu välittäjältä saatuun hinta-arvioon ja taulukossani siitä on ilmoitettu oma osuuteni eli 50 %.
| 31.12.2018 | |
| asunto 1/2 osuus | 175 000,00 |
| varallisuus yht | 175 000,00 |
| asuntolaina | 23 517,44 |
| pankkilaina 1. | 13 769,49 |
| pankkilaina 2. | 5 590,56 |
| Visa | 4 583,33 |
| Mastercard | 3 203,47 |
| velat yht. | 50 636,75 |
| nettovarallisuus | 124 363,25 € |
Yritystoimintaa en tässä mainitse. Toki yrityksen merkitystä ei pidä unohtaa, koska tulevaisuuden suunnitelmani ovat pitkälti sen varassa. Sen verran voin todeta, että tällä hetkellä yritysen arvosta noin 20 % on vierasta pääomaa - tilanne on siis hyvä. Uutta velkaa ei ole ainakaan lähitulevaisuudessa tarkoitus ottaa, vaan investointeja tehdään maltillisesti voittovaroilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)