Kevät tuntuu yllättävän minut joka vuosi. Yksi päivä vain huomaan, että hups.. nyt se on jo täällä ja töitä onkin paljon enemmän kuin käytettävää aikaa. Palkkatöissä työmäärä alkaa pikkuhiljaa kasvamaan ja yritystoimintakin käynnistyi taas täydellä teholla. Kotipihakin kaipaisi talven jäljiltä laittajaa ja valitettavasti näin maalaisena pihassa on kokoa... ja paljon. Miten en koskaan osaa olla henkisesti riittävän varautunut tähän kaikkeen?
Tiedostan olevani uupunut vuosien kovasta työstä. Huomaan sen ensinnä siitä, että minusta on tullut enemmän talvi-ihminen kuin kesäihminen (vaikka inhoan kylmää ja pimeää). Talvella voin puoliksi uinua, mutta kesä pitää vetää tukka putkella. Sekä palkkatöissä että yrityksessä on silloin sesonki ja olenkin miettinyt, että pitäisiköhän vaihtaa työpaikaa sellaiseen missä kiire on talvella - olisi elämä paremmin balanssissa. Unelmatilanteessa tekisin palkkatöitä syksystä kevääseen ja kesän hoitaisin vain yrityksemme töitä. Epäilyttää tosin, mikä työpaikka ei tarvitsisi töihin kesällä paitsi koulut ja opettajaa minusta ei ikinä tule. No työpaikan vaihto ei todellakaan ole yksinkertaista, joten olen ajatellut asian niin, että jos jaksaisin nämä vuodet tehdä nykyistä työtä ja josko sitten voisin jäädä vain yrittäjäksi.
On tärkeää, että ihmisellä on haaveita. Joskus vain tuntuu musertavalta, että ajattelen alinomaan hetkeä koska voisin vain olla yrittäjä tai vain olla tekemättä mitään sen kummempaa. Tuleeko sellaista tilannetta ikinä? Toisinaan unelmat voivat olla saavuttamattomissa. Aika näyttää kuinka minun käy.
lähde:pixapay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan hyväksymisen jälkeen.