perjantai 11. tammikuuta 2019

Oma vai vuokra asunto?

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on mielenkiintoinen artikkeli: "moni keskituloinenkin asuu vuokralla". Artikkeli pohjautui Pellervon tutkimuskeskuksen eilen julkaistuun laajan katsaukseen suomalaisten asumisesta. Artikkelin myötä minunkin oli pakko vuodattaa asiaa tänne blogin puolelle.

Artikkelissa pohdittiin onko asumismuoto muuttumassa nuorten ikäpolvien myötä vai onko tulevaisuudessakn omistusasuminen etuoikeus, johon edes keskituloisilla ei pian ole mahdollisuutta. Artikkelin mukaan Helsingissä on vuodesta 2012 on ollut enemmän vuokralla asuvia asuntokuntia kuin omistusasunnossa asuvia. Samoin on tapahtumassa lähiaikoina myös Tampereella. Samanlaista suuntausta on nähtävissä myös koko maassa. Toisaalta moni nuori ei edes halua sitoutua omaan asuntoon ja velkaan. On helppo siirtyä paikasta toiseeen ja tehdä ja nähdä asioita mihin ei velkaisena olisi mahdollisuutta. Vuokralla asuminen tuo paljon enemmän vapautta päättää omista asioistaan.

Omistusasumista puoltaa jo vuosikymmenen ajan olleet matalat asuntolainojen korot. Pellervon tutkimuskeskuksen mukaan omistusasumisen kustannukset vuonna 2019  ovat 50-60 %:a vuokralla asuvan kustannuksista. Onhan omistusasuminen ollut jo pitkään muutoinkin  kannattavaa, kun asuntonsa myyntivoitosta on voinut tietyillä ehdoilla nauttia verovapaasti ja asuntolainan korot ovat olleet vähennyskelpoisia (tosin jatkuvasti vähenevässä määrin). Tutkimuksen mukaan omistus- ja vuokralla-asujien varallisuuden ero on huomattava. Velattomassa omistusasunnossa asuvien kotitalouksien nettovarallisuuden mediaani oli noin 250 000 euroa ja asuntovelallisilla kotitalouksilla reilut 100 000 euroa, kun taas vuokralla-asuvilla kotitalouksilla nettovarallisuus oli vain 2 500 euroa. Tuloerot huomioiden sijoitusvarallisuus vuokralla-asuvien ja omistus-asunnoissa asuvien välillä ei juuri eronnut toisistaan, mutta asuntovelalliset samalla kerryttivät omaisuuttaan lainaerien maksuilla. Vuokralla-asujien olisi tarpeen sijoittaa rahojaan muihin omaisuuslajeihin, jotta heidän vanhuutensa olisi turvatumpi.

Olen itse omistusasunnon kannalla eli siis vanhaa koulukuntaa. Koen asian niin, että asunto edelleen (ainakin Etelä-Suomessa) on kannattava sijoitus ja ajatus, että jossakin vaiheessa voi asustella velattomassa asunnossa houkuttaa. Toki sitten itse aina joutuu vastaamaan remontti yms. kustannuksista, joten ei tämä ilmaista koskaan kuitenkaan ole. Vuokralla asuminen on minusta myös epävarmempaa; asunnon omistaja voi myydä asunnon minä hetkenä hyvänsä. 

Ei ole yhtä oikeaa tapaa ja jokaisen on pohdittava asia tarkoin. Tiedän myös keskituloisia perheitä, jotka ovat 40-50 vuotiaina ottaneet 200 000-300 000 euron asuntolainan ajatuksella, että asutaan tässä muutama vuosi kun lapset ovat vielä kotona ja myydään sitten pois. Minua tämä stressaisi - mitä jos asuntojen hinnat romahtavat ennen? Mitä, jos asunto ei mene kaupaksi? Mitä, jos terveys pettää tai menettää työpaikkansa? Mistä säästää eläkepäiville, jos viisikymmpisenä on ottanut suuren velan? Toisaalta ystäväpiiriimme kuuluu myös heitä, jotka ovat eläneet nuukasti ja asuntolaina on nelikymppisenä jo maksettu. 

Asuntosijoittaminen on taas kova bisnes ja varmasti myös kannattava nykyisillä koroilla. En nyt lähde tätä enempää tässä ruotimaan. Koen, että asuntosijoittajat ovat henkilöitä, jotka omaavat ainakin hyvän stressinsietokyvyn. Bisneksenähän se on hyvä (kunhan on valinnut asuntonsa tarkkaan), aina on ihmisiä, jotka tarvitsevat vuokra-asuntoa. 

Minusta tässä koko keskustelussa tulee kovin surullisesti esiin tuloerot ja niiden vaikutus ihmisen elämään. On paljon ihmisiä, jotka oikeasti haluaisivat ostaa asunnon, mutta siihen ei taloudellisesti ole mahdollisuutta. He asuvat vuokralla ja mahdollisesti maksamavat vuokraa enemmän kuin toinen maksaa asuntolainan lyhennyksiä. Minusta tähän olisi aihetta tehdä muutosta; jotta kotitaloudet voisivat valita asumismuotonsa paremmin. Asiaa ei suinkaan helpoita pankkien vaatima omarahoitus osuus, vaikka pidänkin sitä tärkeänä ratkaisuna. Muutamia vuosia sitten, kun asunnon saattoi ostaa 100 % velkarahalla ja pankit oikein tyrkyttivät siihen päälle remonttirahaa. 

Niin tai näin, mutta jossakin on jokaisen kuitenkin asuttava. Useimmalle omistusasunto on elämän suurin investointi ja sitä on mietittävä todella tarkkaan. Olisi mukava kuulla miten sinä lukija olet asian ratkaissut oma vai vuokra ja millä perusteilla?

10 kommenttia:

  1. Minulle ehdottomasti se oikea vaihtoehto on omistusasunto. Hyvähän se toki nyt on sanoa, kun asunto on velaton. Kun ostimme talon, olimme nuoria ja minä työtön. Tämä oli vanha halpa röttelö, jonka remontoimme kuntoon. Mutta jo silloin tiesimme, että tulemme asumaan talossa kauan, ehkä jopa lopun ikämme. Jos emme olisi ostaneet tuolloin omaa taloa, asuisimme edelleen vuokralla ja maksaisimme joka kuukausi vuokraa. Eikä talo edelleenkään olisi meidän oma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla mielipiteesi ja tarinanne!Olet muuten hyvä esimerkiksi siitä, kuinka suuri merkitys hyvällä taloustilanteella on esim. irtisanomistilanteessa.

      Poista
    2. Jep, tämä totta. Onneksi nyt on hyvä taloustilanne. Asia voisi olla huonomminkin. Yritän lohduttaa tällä itseäni välillä.

      Poista
  2. Me ostettiin asunto sinä aikana, kun lainaa sai vielä suhteellisen helposti. Toki takaajat tarvittiin, mutta omia säästöjä tarvitsi laittaa tasan 0 euroa, tuntuu kyllä todella hurjalta :) asuttiin muutama vuosi siinä rivarissa ja myytiin se sitten kivalla voitolla ja ostettiin talo (ja otettiin isompi laina). Tästä sitten riittää lainanmaksua vielä reilut kymmenen vuotta, mutta reilu nelikymppisenä pitäisi olla velan kuitattu, ainakin jos vähän reippaampaan tahtiin lyhennellään. Alhaiset korot ovat suosineet meitä, ei olisi voinut olla parempaa hetkeä ottaa asuntolainaa. Myös asumiskustannuksissa verrattuna vuokranmaksuun on ollut ihan selkeä ero, kotiinpäin :) Tämä myös ostettiin sillä ajatuksella, että olisi se "loppuelämän koti".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Tilanteenne kuulostaa hyvältä, kun jo nelikymppisenä olette velattomia. On totta, että asuntoon voi sijoittaa enemmän rahaa, kun tietää, että siinä on tarkoitus asua pitkään. Ei tule eteen myyminen esim. huonoon aikaan. Kävinkin pikaisesti tutustumassa blogiisi ja palaan paremmalla ajalla : )

      Poista
  3. Hei upea kirjoitus! Minulla on oma asunto ollut noin 7 vuoden ajan ja velka pienenee vieläkin pikkuhiljaa :)

    Asuntoon sijoittaminen on aina riski, eli jos turvallista väylää haluaa mennä, niin kai se vuokralaisena toimiminen olisi paras vaihtoehto tässä tapauksessa. Ei tarvi stressata taloyhtiön isoista remonteista, tai asunnon hinnan muutoksista tulevaisuudessa.

    Nyt jälkikäteen ottanut oma osto päähän, sillä ostin pieneltä paikkakunnalta kerrostalo kaksion, joissa myyminen on haastavaa, ja nyt olen sitten lukossa tämän kämpän kanssa, ja hinnat täälä on jo romahtaneet.

    Uskoisin, että tässä tapauksessa on vaan pakko pitää pää kylmänä ja odottaa että hinnat jälleen nousevat. Pistää vaikka vuokralle, kun niiden hinnat eivät näytä olevan moksiskaan asuntohintojen heilahdellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jälleen mukavasta palautteestasi ja ajatuksistasi! Se on totta, ikinä ei voi tietää onko asunnon hankinta hyvä vai huono päätös. Toivottavasti hinnat lähtee sielläpäin nousuun ja voit valita paremmin mitä teet.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Oman asunnon ostin 21 vuotiaana ja siksi suoraa hyvä omakotitalo että säästän varainsiirtoverossa 😉 ja sen jälkeen ostin 2 sijoitusasuntoa ja olen todennut sen todella kannattavaksi ja ostan kyllä lisää heti kun osuu kohdalle 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet ollut rohkea, kun olet noin nuorena ostanut oman asunnon ja vielä suoraan omakotitalon. Muutenkin sinulla on kyllä kova putki asuntojen hankintojen suhteen! Pääset tuolla vauhdilla vielä vaikkka mihin!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan hyväksymisen jälkeen.