Pohdintaa taantumasta

Taloussanomat otsikoi artikkelinsa jokin aika sitten "maailmantalouteen tulossa täydellinen myrsky - viisi syytä tulevaan romahdukseen". Helsingin Sanomissa 27.12.18 oli artikkeli "karhumarkkinat uhkaa ensi kertaa 10 vuoteen". Eipä näytä hyvältä rakennuspuolellakaan; Rakennusteollisuuden oletus vuoden 2019 kasvusta on nolla prosenttia.. tämän tyylisiä artikkeleita on näkynyt enenevissä määrin viime aikoina ja pörssiromahduskin koettiin juuri. 

No mitä tämä kaikki sitten eteen tuo.. sitäpä ei kukaan tarkalleen tiedä. Mutta hyvähän näitä on hyvinä aikoina miettiä ja luoda samalla oma strategia pahan päivän varalle. Laskea pärjääkö esimerkiksi työttömyyspäivärahalla ja minkälainen mahdollisuus omalla koulutus- ja työkokemuksella on uudestaan työllistyä. Puskurirahasto näyttää kyntensä, jos työttömyys kohdalle osuisi. Tänä päivänä taidetaan suositella kuuden kuukauden menoja vastaavaa puskuria - pakko todeta, että asuntovelkaisessa lapsiperheessä puolen vuoden menot ovat jo melkoinen rahamäärä, joten kukkaron nyörejä olisi saanut jo pitkän tovin kuroa. Hyvä olisi myös miettiä, että onko omaisuutta mikä on helppo realisoida tai ylipäätänsä mahdollista myydä pois vaikka pidemmällä ajanjaksolla. Mitä menoja olisi mahdollista karsia kokonaan tai edes reippaasti pienentää. Pitäisi pyrkiä realistiseen katsontaan omaa (perheen) taloutta kohtaan, mikä ei suinkaan ole helppoa.

Omalta ja perheeni kohdalta olen miettinyt mitä edessä mahdollisesti voisi pahimmassa skenaariossa olla. Minun ja mieheni palkkatyöt liippaa rakennusteollisuutta hyvin läheltä, joten sitä kautta työttömyys on hyvinkin mahdollinen. Kuinka todellista sitä en osaa arvioida. Työskentelemme molemmat vakavaraisissa yrityksissä, mutta eihän se mikään tae tänä päivänä ole. Oma koulutukseni ja työkokemukseni ovat sellaisia, että tiedän työllistyväni kohtuullisen nopeasti (jos en ole vaatelias työpaikan suhteen). Paitsi jos tulisikin oikein kunnon lama ja meitä saman alan asiantuntijoita olisikin työttömänä paljon. Duunarimieheni tilanne ei ole yhtä hyvä. Lisäksi lapsistamme vanhin on parin vuoden sisällä työelämässä täysipäiväisesti ja toki sitä äitinä jo pohtii, että jos ja kun taantumaa pukkaa, niin kuinka nuorten juuri valmistuneiden sitten käy. On valtavan tärkeää, että nuori pääsee heti valmistumisen jälkeen kiinni työelämään.

Yritystoimintamme toki jatkuisi vaikka taantuma iskisi. Ala on sen verran iäkäs ja voisiko sanoa alkukantainen, että siellä ei yleiset talouden markkinaheilahtelut varsinaisesti näy. Siellä kyllä myös hinnat elää, mutta aivan erilaisista syistä. Valitettavasti vain yrityksemme kapasiteetti on rajallinen, joten sen kasvattaminen niin paljon, että työllistäisi täysipäiväisesti yhden saati kahden ihmisen tuskin koskaan on mahdollista. Tuloja sieltä tulee suhteellisen tasaisesti, mutta ei viivan alle jää edes palkkatulojen verran rahaa.

No miten sitten meidän perhe on varautunut? Olemme mieheni kanssa jo vuosia säästäneet S-pankin tilille kaikki bonukset ja toisinaan siirtäneet sinne myös lahjarahoja. Tämän hetkinen säästösumma kattaa noin 2 kuukauden ruokamenot. Mieheni on säästänyt perintönä saamansa rahat, joten niitä voi sitten hätätapauksessa käyttää (toivottavasti ei ikinä tarvitse). Itse olen ollut huono säästäjä jo pitkään 😞 ja erityisiä likvidi varoja ei juuri ole. Olen oikeastaan vasta nyt herännyt ajatukseen säästämisestä pahan päivän varalle. Olen aina ollut töiden suhteen onnekas, joten sekään ei ole koskaan saanut minua havahtumaan. No mitä olen sitten ajatellut tehdä?  Aloitan luottokorttivelkojen poismaksulla. Puskuri olisi myös tärkeä, mutta molempiin en valitettavasti kerralla pysty 😢. Pakko on mennä askel kerrallaan, vaikka toivoisin tilanteen olevan pian paljon parempi. Toivon vain parasta, että mitään radikaalia muutosta ei elämäämme ole lähiaikoina tulossa.

Liikaa ei pidä miettiä talouden tulevaisuutta - kaikkeen kun ei vain voi vaikuttaa ja liialla murehtimisella saa aikaiseksi vain terveysongelmia. On silti hyvä olla edes jollakin tasolla tiedostanut omien asioiden laidan, jottei kaikki tule täytenä yllätyksenä, jos jonakin päivänä huonosti käy.