Huhtikuu sujui odotetusti. Tulot ja menot olivat mukavasti balanssissa ja sain lyhennettyä Mastercard velkaa 900 eurolla. Olen silti jäljessä tavoitteestani, mutta en aio masentua vaan maksan niin paljon kuin mahdollista. Kaikki on tässä tapauksessa kotiin päin ⭐.
Kevät tuntuu yllättävän minut joka vuosi. Yksi päivä vain huomaan, että hups.. nyt se on jo täällä ja töitä onkin paljon enemmän kuin käytettävää aikaa. Palkkatöissä työmäärä alkaa pikkuhiljaa kasvamaan ja yritystoimintakin käynnistyi taas täydellä teholla. Kotipihakin kaipaisi talven jäljiltä laittajaa ja valitettavasti näin maalaisena pihassa on kokoa... ja paljon. Miten en koskaan osaa olla henkisesti riittävän varautunut tähän kaikkeen?
Tiedostan olevani uupunut vuosien kovasta työstä. Huomaan sen ensinnä siitä, että minusta on tullut enemmän talvi-ihminen kuin kesäihminen (vaikka inhoan kylmää ja pimeää). Talvella voin puoliksi uinua, mutta kesä pitää vetää tukka putkella. Sekä palkkatöissä että yrityksessä on silloin sesonki ja olenkin miettinyt, että pitäisiköhän vaihtaa työpaikaa sellaiseen missä kiire on talvella - olisi elämä paremmin balanssissa. Unelmatilanteessa tekisin palkkatöitä syksystä kevääseen ja kesän hoitaisin vain yrityksemme töitä. Epäilyttää tosin, mikä työpaikka ei tarvitsisi töihin kesällä paitsi koulut ja opettajaa minusta ei ikinä tule. No työpaikan vaihto ei todellakaan ole yksinkertaista, joten olen ajatellut asian niin, että jos jaksaisin nämä vuodet tehdä nykyistä työtä ja josko sitten voisin jäädä vain yrittäjäksi.
On tärkeää, että ihmisellä on haaveita. Joskus vain tuntuu musertavalta, että ajattelen alinomaan hetkeä koska voisin vain olla yrittäjä tai vain olla tekemättä mitään sen kummempaa. Tuleeko sellaista tilannetta ikinä? Toisinaan unelmat voivat olla saavuttamattomissa. Aika näyttää kuinka minun käy.
lähde:pixapay
Uusimmassa Yrittäjäsanomat lehdessä oli mielenkiintoinen arktikkeli "yrittäjäksi ei pidä lähteä vääristä syistä". Tämä laittoi minut ajattelemaan omaa yrittäjäuraani ja halusin myös käsitellä aihetta blogissani.
Lehdessä haastateltiin sarjayrittäjä miljonääri Kim Väisästä, joka varoittaa, että yrittäjäksi ei pidä lähteä vääristä syistä esimerkiksi kateuden ja menestyksen vuoksi. Hän on lisäksi vahvasti sitä mieltä, että harvasta on yrittäjäksi ja vielä harvemmasta menestyneeksi yrittäjäksi. Hän ei ikinä halunnut yrittäjäksi, mutta toisin kävi. Yritystoiminnan ja startup sijoittamisen lisäksi Kim Väisänen on muun muassa kirjoittanut kaksi kirjaa, jotka molemmat käsittelevät väärin toimimista yritysmaailmassa.
Nuorena mietin itsekin yrittäjyyttä vakavasti. Ihannoin ajatusta rahasta ja omasta vapaudesta. Tosin ala ei ollut mitenkään selvä ja tarkempi pohdinta kirkasti itselleni joka kuukausi tulevan palkan ja työntekijänä olemisen helppouden. Kasvoin yrittäjäperheessä ja olin nähnyt kuinka kovan työpanoksen vanhempani tekivät ja silti vapaa-aika ja raha oli kortilla. Saati paineet mitä vanhempani kantoivat vuosikymmeniä.
Artikkeli kertoo karua kieltä yrittäjien toimeentulosta. Tilastotiedon mukaan 20 % yrittäjistä tienaa alle 1 000 euroa ja 40 % alle 2 000 euroa kuukaudessa. Ainoastaan 20 % yrittäjistä tienaa yli 55 000 euroa vuositasolla. Näitä lukuja katsellessa voi hyvin todeta, että on helppo tienata palkollisena enemmän kuin mitä 60 % yrittäjistä tienaa ja lisäksi ei tarvitse kärsiä yrittäjyyden aiheuttamasta stressistä. Väisänen toteaakin, että rahaa tienatakseen kannattaa olla toimihenkilö. Heillä on tilastollisesti enemmän tuloja ja pitkät kesälomat. Eikä siinä vielä kaikki, ei riitä, että tulot jäävät helposti pieniksi ongelmana ovat korkeat YEL-maksut. Useimmat yrittäjät maksavat aivan liian pieniä yrittäjäeläkkeitä, mikä kostautuu sitten viimeistään eläkkeellä tai jo aiemmin vanhempain- tai sairaslomalla.Tässäkin asiassa palkkatyöläinen peittoaa yrittäjän.
Artikkelia lukiessa tulee vääjäämättömästi mieleen, että yrittäjäksi lähtevät ovat joko kokeneita alan ammattilaisia, jotka tietävät, että omalla osaamisellaan on hvvät mahdollisuudet pärjätä tai sitten he ovat hullunrohkeita ihmisiä. Jos jossakin niin yrittäjyydessä epävarmuus ja riskit ovat suuret. Monesti investoinnit ovat suuria ja takeita tulevasta ei ole. Velkaa otetaan yrittäjän omiin nimiin ja jos epäonnistut maksat mahdollisesti sitä koko loppuelämäsi. Erinomainen stressinsietokyky ja jonkinlainen vahva visioa tulevaisuudesta on oltava, ken hommaan ryhtyy.
Ymmärrän toki, että vaakakupissa painaa myös vapaus. Yrittäjänä voit itse päättää monista asioista kuten, koska olet töissä, paljonko pidät lomaa, minkälaisten ihmisten kanssa teet töitä jne.jne. Monesti tosin vapaudella on sitten kova hinta.
Olen ollut sivutoiminen yrittäjä vuodesta 2007 ja tuskin olisin yrittäjä, jos kyseessä ei olisi vanhemmiltani ostettu yritys. Vaikka olen saanut tukea vanhemmiltani ja tuloni ovat tulleet koko ajan palkkatöistä voin käsi sydämmellä sanoa, että kyllä on toisinaan stressattu. Yrittäjä joutuu tekemään kauaskantoisia päätöksiä, joissa ei ole mahdollista epäonnistua ilman vakavia seurauksia. Yrittäjänä sinun on oltava aina askeleen edellä, jotta kerkeät reagoida, kun jotakin odottamatonta tapahtuu. Onnekseni yrityksemme pyörii omalla perheellä, joten työntekijöistä ei tarvitse stressata.
Reilun kymmenen vuoden aikana olemme kehittäneet yritystämme ja kasvattaneet liikevaihtoa. Olemme investoineet, markkinoinneet ja visioineet. Olemme innostuneet, tehneet töitä kelloa katsomatta, luovineet palkkatöiden ja yrityksen välillä, väsyneet, tunteneet epätoivoa ja onnistumista ja lopuksi todenneet, että emme kuitenkaan osaisi enää elää ilman tätä yritystä. Olemme kasvaneet siihen kiinni vuosien varrella. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt miksi vanhempieni oli niin vaikea ajatella yrityksen lopettamista tai myymistä vaikkakin en sitä silloin ymmärtänyt, kun se minulle siirtyi.
Haaveilen ajatuksesta, että jonakin päivänä teen vain oman yrityksemme töitä. Voisin 100 % panostaa yritykseen ja olen varma, että se tekisi hyvää niin itselleni kuin yritykselle. Minulla on fiilis, että siinä vaiheessa yritystoiminnan pyörittämiseen löytyisi ihan eri tavalla voimaa. Valitettavasti vielä ei ole sen aika, koska haluan, että voin tehdä sitä ilman suurempaa stressiä. Henkilökohtainen ja yrityksen talous pitää olla sillä mallilla, jotta voin nukkua yöni hyvin. Kuten Väisänenkin ensimmäisessa kirjassaan totesi: "yrittäjän tehtävä on pitää huolta henkisestä ja fyysisestä jaksamisestaan. Nuku, liiku ja pidä ystävyyssuhteista huolta. Ihmisen palautumisesta 95 % tapahtuu unen aikana". Taidan siis olla tavoitteissani oikealla tiellä 😂.
