perjantai 11. tammikuuta 2019

Oma vai vuokra asunto?

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on mielenkiintoinen artikkeli: "moni keskituloinenkin asuu vuokralla". Artikkeli pohjautui Pellervon tutkimuskeskuksen eilen julkaistuun laajan katsaukseen suomalaisten asumisesta. Artikkelin myötä minunkin oli pakko vuodattaa asiaa tänne blogin puolelle.

Artikkelissa pohdittiin onko asumismuoto muuttumassa nuorten ikäpolvien myötä vai onko tulevaisuudessakn omistusasuminen etuoikeus, johon edes keskituloisilla ei pian ole mahdollisuutta. Artikkelin mukaan Helsingissä on vuodesta 2012 on ollut enemmän vuokralla asuvia asuntokuntia kuin omistusasunnossa asuvia. Samoin on tapahtumassa lähiaikoina myös Tampereella. Samanlaista suuntausta on nähtävissä myös koko maassa. Toisaalta moni nuori ei edes halua sitoutua omaan asuntoon ja velkaan. On helppo siirtyä paikasta toiseeen ja tehdä ja nähdä asioita mihin ei velkaisena olisi mahdollisuutta. Vuokralla asuminen tuo paljon enemmän vapautta päättää omista asioistaan.

Omistusasumista puoltaa jo vuosikymmenen ajan olleet matalat asuntolainojen korot. Pellervon tutkimuskeskuksen mukaan omistusasumisen kustannukset vuonna 2019  ovat 50-60 %:a vuokralla asuvan kustannuksista. Onhan omistusasuminen ollut jo pitkään muutoinkin  kannattavaa, kun asuntonsa myyntivoitosta on voinut tietyillä ehdoilla nauttia verovapaasti ja asuntolainan korot ovat olleet vähennyskelpoisia (tosin jatkuvasti vähenevässä määrin). Tutkimuksen mukaan omistus- ja vuokralla-asujien varallisuuden ero on huomattava. Velattomassa omistusasunnossa asuvien kotitalouksien nettovarallisuuden mediaani oli noin 250 000 euroa ja asuntovelallisilla kotitalouksilla reilut 100 000 euroa, kun taas vuokralla-asuvilla kotitalouksilla nettovarallisuus oli vain 2 500 euroa. Tuloerot huomioiden sijoitusvarallisuus vuokralla-asuvien ja omistus-asunnoissa asuvien välillä ei juuri eronnut toisistaan, mutta asuntovelalliset samalla kerryttivät omaisuuttaan lainaerien maksuilla. Vuokralla-asujien olisi tarpeen sijoittaa rahojaan muihin omaisuuslajeihin, jotta heidän vanhuutensa olisi turvatumpi.

Olen itse omistusasunnon kannalla eli siis vanhaa koulukuntaa. Koen asian niin, että asunto edelleen (ainakin Etelä-Suomessa) on kannattava sijoitus ja ajatus, että jossakin vaiheessa voi asustella velattomassa asunnossa houkuttaa. Toki sitten itse aina joutuu vastaamaan remontti yms. kustannuksista, joten ei tämä ilmaista koskaan kuitenkaan ole. Vuokralla asuminen on minusta myös epävarmempaa; asunnon omistaja voi myydä asunnon minä hetkenä hyvänsä. 

Ei ole yhtä oikeaa tapaa ja jokaisen on pohdittava asia tarkoin. Tiedän myös keskituloisia perheitä, jotka ovat 40-50 vuotiaina ottaneet 200 000-300 000 euron asuntolainan ajatuksella, että asutaan tässä muutama vuosi kun lapset ovat vielä kotona ja myydään sitten pois. Minua tämä stressaisi - mitä jos asuntojen hinnat romahtavat ennen? Mitä, jos asunto ei mene kaupaksi? Mitä, jos terveys pettää tai menettää työpaikkansa? Mistä säästää eläkepäiville, jos viisikymmpisenä on ottanut suuren velan? Toisaalta ystäväpiiriimme kuuluu myös heitä, jotka ovat eläneet nuukasti ja asuntolaina on nelikymppisenä jo maksettu. 

Asuntosijoittaminen on taas kova bisnes ja varmasti myös kannattava nykyisillä koroilla. En nyt lähde tätä enempää tässä ruotimaan. Koen, että asuntosijoittajat ovat henkilöitä, jotka omaavat ainakin hyvän stressinsietokyvyn. Bisneksenähän se on hyvä (kunhan on valinnut asuntonsa tarkkaan), aina on ihmisiä, jotka tarvitsevat vuokra-asuntoa. 

Minusta tässä koko keskustelussa tulee kovin surullisesti esiin tuloerot ja niiden vaikutus ihmisen elämään. On paljon ihmisiä, jotka oikeasti haluaisivat ostaa asunnon, mutta siihen ei taloudellisesti ole mahdollisuutta. He asuvat vuokralla ja mahdollisesti maksamavat vuokraa enemmän kuin toinen maksaa asuntolainan lyhennyksiä. Minusta tähän olisi aihetta tehdä muutosta; jotta kotitaloudet voisivat valita asumismuotonsa paremmin. Asiaa ei suinkaan helpoita pankkien vaatima omarahoitus osuus, vaikka pidänkin sitä tärkeänä ratkaisuna. Muutamia vuosia sitten, kun asunnon saattoi ostaa 100 % velkarahalla ja pankit oikein tyrkyttivät siihen päälle remonttirahaa. 

Niin tai näin, mutta jossakin on jokaisen kuitenkin asuttava. Useimmalle omistusasunto on elämän suurin investointi ja sitä on mietittävä todella tarkkaan. Olisi mukava kuulla miten sinä lukija olet asian ratkaissut oma vai vuokra ja millä perusteilla?

lauantai 5. tammikuuta 2019

Pohdintaa taantumasta

Taloussanomat otsikoi artikkelinsa jokin aika sitten "maailmantalouteen tulossa täydellinen myrsky - viisi syytä tulevaan romahdukseen". Helsingin Sanomissa 27.12.18 oli artikkeli "karhumarkkinat uhkaa ensi kertaa 10 vuoteen". Eipä näytä hyvältä rakennuspuolellakaan; Rakennusteollisuuden oletus vuoden 2019 kasvusta on nolla prosenttia.. tämän tyylisiä artikkeleita on näkynyt enenevissä määrin viime aikoina ja pörssiromahduskin koettiin juuri. 

No mitä tämä kaikki sitten eteen tuo.. sitäpä ei kukaan tarkalleen tiedä. Mutta hyvähän näitä on hyvinä aikoina miettiä ja luoda samalla oma strategia pahan päivän varalle. Laskea pärjääkö esimerkiksi työttömyyspäivärahalla ja minkälainen mahdollisuus omalla koulutus- ja työkokemuksella on uudestaan työllistyä. Puskurirahasto näyttää kyntensä, jos työttömyys kohdalle osuisi. Tänä päivänä taidetaan suositella kuuden kuukauden menoja vastaavaa puskuria - pakko todeta, että asuntovelkaisessa lapsiperheessä puolen vuoden menot ovat jo melkoinen rahamäärä, joten kukkaron nyörejä olisi saanut jo pitkän tovin kuroa. Hyvä olisi myös miettiä, että onko omaisuutta mikä on helppo realisoida tai ylipäätänsä mahdollista myydä pois vaikka pidemmällä ajanjaksolla. Mitä menoja olisi mahdollista karsia kokonaan tai edes reippaasti pienentää. Pitäisi pyrkiä realistiseen katsontaan omaa (perheen) taloutta kohtaan, mikä ei suinkaan ole helppoa.

Omalta ja perheeni kohdalta olen miettinyt mitä edessä mahdollisesti voisi pahimmassa skenaariossa olla. Minun ja mieheni palkkatyöt liippaa rakennusteollisuutta hyvin läheltä, joten sitä kautta työttömyys on hyvinkin mahdollinen. Kuinka todellista sitä en osaa arvioida. Työskentelemme molemmat vakavaraisissa yrityksissä, mutta eihän se mikään tae tänä päivänä ole. Oma koulutukseni ja työkokemukseni ovat sellaisia, että tiedän työllistyväni kohtuullisen nopeasti (jos en ole vaatelias työpaikan suhteen). Paitsi jos tulisikin oikein kunnon lama ja meitä saman alan asiantuntijoita olisikin työttömänä paljon. Duunarimieheni tilanne ei ole yhtä hyvä. Lisäksi lapsistamme vanhin on parin vuoden sisällä työelämässä täysipäiväisesti ja toki sitä äitinä jo pohtii, että jos ja kun taantumaa pukkaa, niin kuinka nuorten juuri valmistuneiden sitten käy. On valtavan tärkeää, että nuori pääsee heti valmistumisen jälkeen kiinni työelämään.

Yritystoimintamme toki jatkuisi vaikka taantuma iskisi. Ala on sen verran iäkäs ja voisiko sanoa alkukantainen, että siellä ei yleiset talouden markkinaheilahtelut varsinaisesti näy. Siellä kyllä myös hinnat elää, mutta aivan erilaisista syistä. Valitettavasti vain yrityksemme kapasiteetti on rajallinen, joten sen kasvattaminen niin paljon, että työllistäisi täysipäiväisesti yhden saati kahden ihmisen tuskin koskaan on mahdollista. Tuloja sieltä tulee suhteellisen tasaisesti, mutta ei viivan alle jää edes palkkatulojen verran rahaa.

No miten sitten meidän perhe on varautunut? Olemme mieheni kanssa jo vuosia säästäneet S-pankin tilille kaikki bonukset ja toisinaan siirtäneet sinne myös lahjarahoja. Tämän hetkinen säästösumma kattaa noin 2 kuukauden ruokamenot. Mieheni on säästänyt perintönä saamansa rahat, joten niitä voi sitten hätätapauksessa käyttää (toivottavasti ei ikinä tarvitse). Itse olen ollut huono säästäjä jo pitkään 😞 ja erityisiä likvidi varoja ei juuri ole. Olen oikeastaan vasta nyt herännyt ajatukseen säästämisestä pahan päivän varalle. Olen aina ollut töiden suhteen onnekas, joten sekään ei ole koskaan saanut minua havahtumaan. No mitä olen sitten ajatellut tehdä?  Aloitan luottokorttivelkojen poismaksulla. Puskuri olisi myös tärkeä, mutta molempiin en valitettavasti kerralla pysty 😢. Pakko on mennä askel kerrallaan, vaikka toivoisin tilanteen olevan pian paljon parempi. Toivon vain parasta, että mitään radikaalia muutosta ei elämäämme ole lähiaikoina tulossa.

Liikaa ei pidä miettiä talouden tulevaisuutta - kaikkeen kun ei vain voi vaikuttaa ja liialla murehtimisella saa aikaiseksi vain terveysongelmia. On silti hyvä olla edes jollakin tasolla tiedostanut omien asioiden laidan, jottei kaikki tule täytenä yllätyksenä, jos jonakin päivänä huonosti käy.

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Nettovarallisuus joulukuu 2018

Miten onkaan näin vaikeaa avata omia varoja ja velkojaan kaikkien nähtäville? Ahdistaa vaikka anonyyminä kirjoitankin. En silti aio antaa negatiivisille tunteille valtaa vaan "lyön numerot pöytään". Perustin blogin, koska uskon sen auttavan unelmien saavuttamisessa - nettovarallisuuden kasvattaminen on yksi oleellinen osa sitä.

Nettovarallisuuteen en laske mitään kodin irtaimistoa tai autoa, koska ne ovat kuluvia käyttötavaroita. Arvostan laadukkaita tavaroita; joten aikoinaan olen niistä kaikista sievoisen summan maksanut. Ajattelen asian kuitenkin niin, että siinä vaiheessa, jos autoa vaihdan ja siihen velkaa otan niin sen sitten lisään varallisuuslaskelmaan. Huonekaluja ei toivottavasti enää ikinä tarvitse ostaa velaksi, joten niitä en laskelmiini tulee lisäämään.

Käyttötilin saldoa en tähän laske, koska summa ei ole mitenkään merkittävä. Pidän käyttötilillä rahaa muutamista satasista noin tuhanteen euroon. Sen verran, että pärjään niillä seuraavaan palkanmaksuun; varsinkin nyt aion pärjätä, kun en enää luottokortteja aio vinguttaa.

Asunnon arvo perustuu välittäjältä saatuun hinta-arvioon ja taulukossani siitä on ilmoitettu oma osuuteni eli 50 %. 

     31.12.2018
asunto 1/2 osuus      175 000,00  
varallisuus yht      175 000,00  
asuntolaina        23 517,44   
pankkilaina 1.        13 769,49
pankkilaina 2.          5 590,56  
Visa          4 583,33  
Mastercard          3 203,47  
velat yht.         50 636,75    
nettovarallisuus     124 363,25 €

Yritystoimintaa en tässä mainitse. Toki yrityksen merkitystä ei pidä unohtaa, koska tulevaisuuden suunnitelmani ovat pitkälti sen varassa. Sen verran voin todeta, että tällä hetkellä yritysen arvosta noin 20 % on vierasta pääomaa - tilanne on siis hyvä. Uutta velkaa ei ole ainakaan lähitulevaisuudessa tarkoitus ottaa, vaan investointeja tehdään maltillisesti voittovaroilla. 

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Vuoden 2019 tavoitteet

Minulla on kaksi tavoitetta vuodelle 2019. Yleensä en niitä tee, koska olen huomannut, että minun on vaikea niitä kovin kauaa toteuttaa. Lisäksi elämässäni on ollut jo useita vuosia paljon stressitekijöitä enkä ole halunnut itseäni enemmällä stressata. No nyt tuntuu, että aika on sopiva; joten ei muuta kuin tuumasta toimeen!

1. Tavoite: maksaa molemmat luottokortit nollille (velkaa n 8 000 €).. ei todellakaan helppo toteuttaa vuodessa, mutta ei myöskään mahdoton. Ärsyttää maksella joka kuukausi korkoja ja muita kuluja, kun voisi vain rykäistä yhden vuoden aikana ja ne olisi pois päiväjärjestyksestä - toki muistaa sitten olla myös käyttämättä sitä luottokorttia ja jos käytän (esim. nettikaupoissa aina), niin maksaa seuraavassa laskussa koko saldo pois. Tässä onkin vielä yksi lisätavoite - olen luottokortit aiemminkin maksanut pois ja ostellut uudestaan enemmän ja vähemmän täyteen. NYT aion olla tiukkana ja pitää korttien saldot nollilla.. kunhan siihen ensiksi pääsen.

2. Tavoite: enemmän kuntoilua. Olen aivan liian vähän ulkona ja teen lisäksi näyttöpäätetyötä. Tarkoitus olisi lenkkeillä enemmän koirien kanssa ja keväästä syksyyn tehdä enemmän puutarhatöitä. 

Tavoitteeni ovat varmasti sellaiset tavallisimmat mitä muutkin pohtivat. Olisi silti mukava näin vuoden vaihtuessa kuulla, oletteko lukijat tehneet tavoitteita ja jos olette niin minkälaisia? Ja miten teillä on ne tarkoitus saavuttaa?


lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulu



Aiheeseen liittyvä kuva


Niin vain se joulu saapui meillekin vaikka vielä muutama päivä sitten se tuntui mahdottomalta ajatukselta. Jouluruuat ja leivonnaiset on valmistettu, lahjat ostettu ja  läheisiä odotellaan aatoksi nauttimaan pöydän antimista ja lasten riemusta. Olkoonkin, että koti ei ole entisensä eikä joulusiivoustakaan ole tehty. Tärkeintä on hyvä tunnelma ja se syntyy rakkaista ihmisistä ja hyvästä ruuasta. Voi kun vielä seuraavan katastrofin iskiessä muistaisi, että kaikesta selviää.


Oikein hyvää joulua! 


perjantai 14. joulukuuta 2018

Elämä yllättää

Tänään oli tarkoitukseni nauttia vapaapäivästä ja parannella alkavaa flunssaa sohvalla, kun huomasin alakerran eräässä  huoneen katossa jotakin outoa. Lähempi tarkastelu sen sitten vahvisti.. meillä oli tapahtunut vesivahinko. Enpä olisi tätäkään uskonut, koska talo on "vasta" 15 vuotta vanha.

Tällä hetkellä tilanne on stabiili; mistään ei siis vettä enää vuoda. Remonttia toki tulossa, mutta mielenkiintoista nähdä, että mitä vakuutusyhtiö asiasta tuumaa. Maksan vakuutusmaksuja vuositasolla todella paljon, mutta sen harvan kerran, kun olen korvauksia hakenut ne on evätty. Saas nähdä miten tässä käy. No joka tapauksessa omavastuu on 1000 euroa 😲 aivan ylimääräinen rahareikä tässä joulun aikaan.

Se on kyllä jännä kuinka tavallisen tallaajan näkemys eroaa vakuutusyhtiön näkemyksestä. Siksi olen jo valmiiksi skeptinen vaikka tiedän, että meillä ei tähän vesivahinkoon ole osaa eikä arpaa. Se venttiili oli vain jostakin syystä alkanut vuotamaan ja that´s it.

Mielenrauha vuoksi oli heti purettava sen verran, että saimme selville vesivahingon laajuuden. Onneksi vaikuttaisi tässä vaiheessa, että vain kaksi huonetta joutuu osittaiseen remonttiin. Toivotaan, että ei tulisi yllätyksia purkuvaiheessa enää.

Pakko kuitenkin myöntää, että joulufiilis katosi kuin savuna ilmaan. Epäilen, että ei se taida enää täksi jouluksi kerkeä palaamaan.

maanantai 10. joulukuuta 2018

Voihan verokortti

Niin se maailma muuttuu ja myös verokortti. Kuka olisi viisi vuotta sitten voinut kuvitella, että verotus olisi reaaliaikaista ja veronpalautukset jää historiaan? En minä ainakaan. Ei silti yleensä olen monena syksynä muutoinkin joutunut veroprosenttia nostamaan ja näin ollen veronpalautuksia ei ole juuri tullut, kun ovat siinä tasoittaneet antamieni tietojen perusteella niin oikeiksi kuin mahdollista. Mutta lähinnä tässä mietin, että kuinka suuri merkitys tällä on koko suomen joulumyynnille. Todella moni on tähän asti kuin huomaamattaan lainannut valtiolle rahaa korkeamman veroprosentin muodossa ja kas kuinka on sitten joulukuun alussa tilille rapsahtanut kiva summa extra rahaa.

Tulevana vuodenvaihteena koteihin tulee enää yksi verokortti, mikä sitten käsittää sekä päätoimen että mahdollisen sivutoimen palkkatulot. Tämä on kiva muutos heille, jotka ovat tähän asti tehneet töitä useammalle työnantajalle eri veroprosenteilla, mutta tässä on myös sudenkuoppa. Palkollisen on itse pidettävä huolta, että verokortti varmasti kattaa kaikki tulot niin palkat kuin lomarahat kuin myös mahdolliset luontoisedut.

Muutoksessa on vielä yksi yllätysmomentti. Uudessa verokortissa ei enää ole vaihtoehtoa A ja B vaan verokortti käyttää heti alusta asti perusprosenttia koko ajan niin kauan kun vuosituloraja on täyttynyt ja tämä mahdollistaa sen, että loppuvuodesta napsahtaakin koko palkka lisäprosentille, jos tuloraja ei riittänyt. Eli tässä kohtaa verottaja on kyllä lykännyt monelle palkansaajalle melkoisen  tempun. Kuinka moni palkansaaja voi rehellisesti myöntää seuraavansa kertyneitä ansioita verokorttiinsa? Minun fiilikseni on, että ei kovin moni ja sanon tämän kokemuksesta olenhan työkseni laskennut palkkoja 20 vuotta. 

Suosittelen jokaisen lukemaan tulevan verokorttinsa ajatuksella ja palaamaan siihen uudestaan vielä kesällä, jos palkassa on tapahtunut muutoksia. Tällä varmistaa sen, ettei joulukuussa ahdista niin paljon kun saa tilille edes normaalipalkan. Tosin he, jotka ovat tähän asti saaneet veronpalautuksia ja niillä ostaneet lahjoja, nyt jos koskaan kannattaa aloittaa pienimuotoinen joulukassan säästäminen jo keväällä.