lauantai 27. huhtikuuta 2019

Huhtikuu

Huhtikuu sujui odotetusti. Tulot ja menot olivat mukavasti balanssissa ja sain lyhennettyä Mastercard velkaa 900 eurolla. Olen silti jäljessä tavoitteestani, mutta en aio masentua vaan maksan niin paljon kuin mahdollista. Kaikki on tässä tapauksessa kotiin päin ⭐.

Kevät tuntuu yllättävän minut joka vuosi. Yksi päivä vain huomaan, että hups.. nyt se on jo täällä ja töitä onkin paljon enemmän kuin käytettävää aikaa. Palkkatöissä työmäärä alkaa pikkuhiljaa kasvamaan ja yritystoimintakin käynnistyi taas täydellä teholla. Kotipihakin kaipaisi talven jäljiltä laittajaa ja valitettavasti näin maalaisena pihassa on kokoa... ja paljon. Miten en koskaan osaa olla henkisesti riittävän varautunut tähän kaikkeen?

Tiedostan olevani uupunut vuosien kovasta työstä. Huomaan sen ensinnä siitä, että minusta on tullut enemmän talvi-ihminen kuin kesäihminen (vaikka inhoan kylmää ja pimeää). Talvella voin puoliksi uinua, mutta kesä pitää vetää tukka putkella. Sekä palkkatöissä että yrityksessä on silloin sesonki ja olenkin miettinyt, että pitäisiköhän vaihtaa työpaikaa sellaiseen missä kiire on talvella - olisi elämä paremmin balanssissa. Unelmatilanteessa tekisin palkkatöitä syksystä kevääseen ja kesän hoitaisin vain yrityksemme töitä. Epäilyttää tosin, mikä työpaikka ei tarvitsisi töihin kesällä paitsi koulut ja opettajaa minusta ei ikinä tule. No työpaikan vaihto ei todellakaan ole yksinkertaista, joten olen ajatellut asian niin, että jos jaksaisin nämä vuodet tehdä nykyistä työtä ja josko sitten voisin jäädä vain yrittäjäksi. 

On tärkeää, että ihmisellä on haaveita. Joskus vain tuntuu musertavalta, että ajattelen alinomaan hetkeä koska voisin vain olla yrittäjä tai vain olla tekemättä mitään sen kummempaa. Tuleeko sellaista tilannetta ikinä?  Toisinaan unelmat voivat olla saavuttamattomissa. Aika näyttää kuinka minun käy.

Tie, Palkit, Polku, Metsä, Luonto, Hiljaisuus, Tyyni

lähde:pixapay

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Pohdintaa yrittäjyydestä

Uusimmassa Yrittäjäsanomat lehdessä oli mielenkiintoinen arktikkeli "yrittäjäksi ei pidä lähteä vääristä syistä". Tämä laittoi minut ajattelemaan omaa yrittäjäuraani ja halusin myös käsitellä aihetta blogissani.

Lehdessä haastateltiin sarjayrittäjä miljonääri Kim Väisästä, joka varoittaa, että yrittäjäksi ei pidä lähteä vääristä syistä esimerkiksi kateuden ja menestyksen vuoksi. Hän on lisäksi vahvasti sitä mieltä, että harvasta on yrittäjäksi ja vielä harvemmasta menestyneeksi yrittäjäksi. Hän ei ikinä halunnut yrittäjäksi, mutta toisin kävi. Yritystoiminnan ja startup sijoittamisen lisäksi Kim Väisänen on muun muassa kirjoittanut kaksi kirjaa, jotka molemmat käsittelevät väärin toimimista yritysmaailmassa. 

Nuorena mietin itsekin yrittäjyyttä vakavasti. Ihannoin ajatusta rahasta ja omasta vapaudesta. Tosin ala ei ollut mitenkään selvä ja tarkempi pohdinta kirkasti itselleni joka kuukausi tulevan palkan ja työntekijänä olemisen helppouden. Kasvoin yrittäjäperheessä ja olin nähnyt kuinka kovan työpanoksen vanhempani tekivät ja silti vapaa-aika ja raha oli kortilla. Saati paineet mitä vanhempani kantoivat vuosikymmeniä.

Artikkeli kertoo karua kieltä yrittäjien toimeentulosta. Tilastotiedon mukaan 20 % yrittäjistä tienaa alle 1 000 euroa ja 40 % alle 2 000 euroa kuukaudessa. Ainoastaan 20 % yrittäjistä tienaa yli 55 000 euroa vuositasolla. Näitä lukuja katsellessa voi hyvin todeta, että on helppo tienata palkollisena enemmän kuin mitä 60 % yrittäjistä tienaa ja lisäksi ei tarvitse kärsiä yrittäjyyden aiheuttamasta stressistä. Väisänen toteaakin, että rahaa tienatakseen kannattaa olla toimihenkilö. Heillä on tilastollisesti enemmän tuloja ja pitkät kesälomat. Eikä siinä vielä kaikki, ei riitä, että tulot jäävät helposti pieniksi ongelmana ovat korkeat YEL-maksut. Useimmat yrittäjät maksavat aivan liian pieniä yrittäjäeläkkeitä, mikä kostautuu sitten viimeistään eläkkeellä tai jo aiemmin vanhempain- tai sairaslomalla.Tässäkin asiassa palkkatyöläinen peittoaa yrittäjän. 

Artikkelia lukiessa tulee vääjäämättömästi mieleen, että yrittäjäksi lähtevät ovat joko kokeneita alan ammattilaisia, jotka tietävät, että omalla osaamisellaan on hvvät mahdollisuudet pärjätä tai sitten he ovat hullunrohkeita ihmisiä. Jos jossakin niin yrittäjyydessä epävarmuus ja riskit ovat suuret. Monesti investoinnit ovat suuria ja takeita tulevasta ei ole. Velkaa otetaan yrittäjän omiin nimiin ja jos epäonnistut maksat mahdollisesti sitä koko loppuelämäsi.  Erinomainen stressinsietokyky ja jonkinlainen vahva visioa tulevaisuudesta on oltava, ken hommaan ryhtyy. 

Ymmärrän toki, että vaakakupissa painaa myös vapaus. Yrittäjänä voit itse päättää monista asioista kuten, koska olet töissä, paljonko pidät lomaa, minkälaisten ihmisten kanssa teet töitä jne.jne. Monesti tosin vapaudella on sitten kova hinta.

Olen ollut sivutoiminen yrittäjä vuodesta 2007 ja tuskin olisin yrittäjä, jos kyseessä ei olisi vanhemmiltani ostettu yritys. Vaikka olen saanut tukea vanhemmiltani ja tuloni ovat tulleet koko ajan palkkatöistä voin käsi sydämmellä sanoa, että kyllä on toisinaan stressattu. Yrittäjä joutuu tekemään kauaskantoisia päätöksiä, joissa ei ole mahdollista epäonnistua ilman vakavia seurauksia. Yrittäjänä sinun on oltava aina askeleen edellä, jotta kerkeät reagoida, kun jotakin odottamatonta tapahtuu. Onnekseni yrityksemme pyörii omalla perheellä, joten työntekijöistä ei tarvitse stressata. 

Reilun kymmenen vuoden aikana olemme kehittäneet yritystämme ja kasvattaneet liikevaihtoa. Olemme investoineet, markkinoinneet ja visioineet. Olemme innostuneet, tehneet töitä kelloa katsomatta, luovineet palkkatöiden ja yrityksen välillä, väsyneet, tunteneet epätoivoa ja onnistumista ja lopuksi todenneet, että emme kuitenkaan osaisi enää elää ilman tätä yritystä. Olemme kasvaneet siihen kiinni vuosien varrella. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt miksi vanhempieni oli niin vaikea ajatella yrityksen lopettamista tai myymistä vaikkakin en sitä silloin ymmärtänyt, kun se minulle siirtyi.

Haaveilen ajatuksesta, että jonakin päivänä teen vain oman yrityksemme töitä. Voisin 100 % panostaa yritykseen ja olen varma, että se tekisi hyvää niin itselleni kuin yritykselle. Minulla on fiilis, että siinä vaiheessa yritystoiminnan pyörittämiseen löytyisi ihan eri tavalla voimaa. Valitettavasti vielä ei ole sen aika, koska haluan, että voin tehdä sitä ilman suurempaa stressiä. Henkilökohtainen ja yrityksen talous pitää olla sillä mallilla, jotta voin nukkua yöni hyvin. Kuten Väisänenkin ensimmäisessa kirjassaan totesi: "yrittäjän tehtävä on pitää huolta henkisestä ja fyysisestä jaksamisestaan. Nuku, liiku ja pidä ystävyyssuhteista huolta. Ihmisen palautumisesta 95 % tapahtuu unen aikana". Taidan siis olla tavoitteissani oikealla tiellä 😂.


perjantai 29. maaliskuuta 2019

Maaliskuu

Niin vain se maaliskuukin on juuri loppumassa.. ei pysy mukana tässä menossa 😲. Meidän maaliskuu ei kyllä mennyt normaalisti. Neljä perheenjäsentämme oli sairaana kolme viikkoa yhteen putkeen (influenssa??) ja todellakin olo oli niin huono, että kouluun eikä töihin ollut asiaa. No onneksi nyt olemme jo terveitä.

Talouspuolen kuulumisia: Vakuutusyhtiön kanssa on tilit lähes selvät. Olemme maksaneet heille omavastuun, mutta he eivät ole maksaneet meille (!) itse maksamiamme vesivahinkoon liittyviä laskuja. Ja kas ei juuri yllätä tämä vakuutusyhtiöiden toiminta; kyllä ne osaa ottaa, mutta ei antaa. Tarvitsee ensi viikolla laittaa asiasta kyselyä (turhauttavaa 😤 ).

Muutoin raha-asiat ovat kohtuullisella mallilla. Tilillä on rahaa ja luottokorttejakin on lyhennetty; mutta ei riittävällä tahdilla (tarkoitus tehdä vielä lähipäivinä lisälyhennystä). Maaliskuussa taloutta rassasi sairastelut. Lääkkeisiin meni rahaa; onneksi lasten lääkärikulut ja lääkkeet menee vakuutusyhtiön piikkin (paitsi omavastuut).

Kävin tänään koirien kanssa päivällä lenkillä ja näin kevään ensimmäisen perhosen sekä käärmeen paistattelevan auringossa (tämä olisi kyllä saanut jäädä näkemättä..). Joutsenet ja monet muut muuttolinnut ovat jo täällä. Selkeästi kevät on saapunut ja huomaan itseni taas hieman energisemmäksi. 

                                  

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Helmikuu

Helmikuu oli ihan normaali kuukausi. Toki jotain vaatehankintoja tuli perheeseen tehtyä ja loman myötä tuli jotain extrakuluja, mutta ei mitään käänteentekevää.

Valitettavasti luottokorttivelat eivät lyhentyneet (olen maksanut normilyhennykset, mutta olen tehnyt muutaman nettiostoksen, joten tilanne on aikalailla +/-0). Odotan edelleen vakuutusyhtöltä omavastuu laskua sekä putkimiehen toinen lasku ei ole vielä saapunut. Eli tilillä on extra rahaa odottelemassa asioiden selviämistä. Toivotaan, että saadaan tämä asia tässä maaliskuun aikana pois päiväjärjestyksestä. 

Jotta pysyn aiemmin tekemässäni tavoitteessa on minulla 10 kuukautta maksaa luottokorttivelat pois.. hieman jo hirvittää onko se edes enää mahdollista. Uskon, että on, kunhan ei tulisi suuria ylimääräisiä kustannuksia. 

Terveysongelmista olen kärsinyt koko alkuvuoden eikä loppua näy. Ne vie aina rahaa ja voimia. Toivotaan, että kaikki kuitenkin kääntyisi pian parhain päin. 


torstai 14. helmikuuta 2019

loma ja sen aiheuttama ongelma

Talvilomalla ollaan seuraavat 1,5 viikkoa (tarpeeseen tuli). Vuoden kiireisimmät ajat palkkatyössä ovat nyt takana, kun tilintarkastajat ovat käyneet ja seuraava hektinen ajankohta on omassa yrityksessä kesällä, joten nyt on aika kerätä voimia.

Alkanut loma kirvoitti ajatukseni juoksuun. Olemme perhe, mikä ei lomalla reissaille monista erinäisistä syistä. Minulle se on ihan ok, mutta yksi asia siinä kyllä harmittaa. Nimittäin se, että naisena lomailu kotona on yhtä kuin siivoamista, pyykin pesua, ruuan laittoa, tavaroiden järjestelmistä ja taas siivoamista. Ei minua kukaan siihen pakota, mutta en vain viihdy sotkun keskellä, joten pakko on tehdä jotakin lähes koko ajan. Ja sotkuahan riittää, kun koko perhe (tai lähes koko perhe ja monesti vielä joku perheen ulkopuolinenkin henkilö) "pyörii" kotonamme. Olen yleensä loman lopussa jo täysin valmis töihin, kun ei tarvitse toimia enää kokopäiväisenä kodinhoitajana 😞.

Mitä sitten voisi tehdä? En viihdy enää onnekseni kaupoissa, en ole myöskään innokas kyläilijä, joten kotinurkkia tulee kulutettua lomalla todella paljon. Miten sitten oppisi vain olemaan?? Joskus (todella harvoin) pääseen siihen mielentilaan, että hyvällä omalla tunnolla makaan sohvalla enkä edes muista tekemättömiä asioita ympärilläni. Lisäksi vuosi vuodelta asuminen samassa pihapiirissä missä yrityksemme on aiheuttaa myös ahdistusta, koska töitä ei vain pääse pakoon. Monesti tuntuu, että pää räjähtää, kun joka paikassa näkyy vain tekemättömiä töitä 😬. Olen huono sietämään keskeneräisyyttä ja sotkua.

Jo vuosia sitten olen keksinyt yhden ratkaisun tähän, mutta valitettavasti sitä ei ole mahdollista taloudellisesti toteuttaa. Jos talous sen sallisi ostaisin läheltä jonkun vesistön ääreltä pienehkön mökin. Mökin mihin voisi piipahtaa vaikka vain illaksi saunomaan. Mökin, jossa ei olisi liikaa siivottavaa eikä yhtään pihanlaittoa. Mökin normaaleilla mukavuuksilla, koska lisätöitä en haluaisi. Mökin, missä oikeasti voisi levätä. Vuokraamaan en kuitenkaan ole halukas ja tällä seudulla kesämökit vesistön äärellä maksavat yhtä paljon kuin kunnon omakotitalot. Ei tule siis tämä toive koskaan toteutumaan. En välitä karavaanamisesta, joten silläkään tavoin emme voi maisemia vaihtaa.

Kertokaahan ihmiset, onko teillä vastaavia ongelmia ja miten olette ne ratkaisseet? Jos vaikka minäkin jotakin voisin muuttaa. Ja hei älkää sanoko, että koita oppia sietämään sotkua jne. se ei vain sovi luonteelleni!

lauantai 9. helmikuuta 2019

Blogihaaste

Kokeilenpa vastata blogissa ensimmäiseen haasteeseen. Omavaraisuus blogissa (https://omavaraisuushaaste.com) haastettiin muitakin osallistumaan tähän, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen..

Nimeni  on: Landerouva

Jotkin tosin kutsuvat minua: kaikki kutsuvat minua omalla etunimelläni, koska se on lyhyt 

Olen syntynyt: Hyvinkäällä

Pienenä olin varma, että minusta tulee: pankkivirkailija tai sihteeri

Kolme parasta piirrettäni: sitkeys, kunnianhimo ja perhekeskeisyys

Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu: luottokorttivelkojen poismaksu ja yritystoiminnan kehittäminen edelleen

Suosikkikaupunkini: ehkä Helsinki (en tosin ole yhtään kaupunki-ihminen..)

Takki ja laukku: Joutsen untuvatakki ja Ralph Lauren shopper

Suosikkibiisini tällä hetkellä: ei ole erityistä

Suosikkiravintolani ja -ruokani siellä on: en käy perinteisissä ravintoloissa, koska koen ne kalliina, todella harvoin tulee käytyä Kotipizzassa ja siellä syön zorbaskotzonen

Suosikkijuomani: vesi

Suosikkisarjani: en seuraa sarjoja, mutta pidän dokumenteista

Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä on: kosteusvoiteet niin kasvoille kuin vartalolle ja tietysti huulirasva

Suosikkisovellus puhelimessani: Instagram ja sää

Mitä pakkaat matkalle mukaan: lompakon, lääkkeet, kosmetiikkaa, vähän vaatetta ja mahdollisesti toiset jalkineet sekä tarvittaessa passin

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe: eipä tule sellaista mieleen

Viimeisin sisustusostokseni: tyynynpäälliset (pakko myöntää sisustus on heikkouteni, tosin ostan vain harkitusti)

Viimeisin whatsup viesti: "kun kelit paranee"

Paras tapa tuhlata 50 euroa: lasten harrastukset tai oma hieronta

Bravuurini keittiössä: perus kotiruoka, lapsilta jos kysytään niin perunamuusi ja jauhelihapihvit

Perjantai-illan herkuttelua varten ostan kaupasta: irtokarkkeja 



(kuvalähde: mietelauseet.blogspot.com)



lauantai 2. helmikuuta 2019

Tiukkaakin tiukempi tammikuu

Niin se tammikuu vierähti ja täytynee vain todeta, että oli taloudellisesti todella tiukka. Maksuun meni kaikkien normaalien kiinteiden kuukausikulujen lisäksi autovero 200 euroa, mätkyt reilut 300 euroa ja putkimiehen laskua 150 euroa (minun osuuteni, liittyi vesivahinkoon). Tuli vielä yllätyksenä pienimmälle lapselle talvikenkien osto (50 euroa), kun entiset hajosivat käsiin. Ostin itselleni vaatteita noin 200 eurolla (todella tulivat tarpeeseen, eikä ollut helppo päätös investoida). Lisäksi omiin lääkäri- ja lääkekuluhin meni lähemmäs 200 euroa. Ja miten olinkaan unohtanut, että aina talvella sähkölasku pomppaa vaikkakin meillä onkin maalämpö ja kahden kiinteistön sähkölasku olikin sitten 200 euroa suurempi kuin normaalisti. Niin ja autokin tuli katsastettua: 90 euroa (hiphei meni hienosti läpi!). Ja kas; rahaa meni extramenoihin lähes 1 400 euroa. Onneksi näitä kuukausia ei ole kovin usein muuten olisin vararikossa.

Valitettavasti luottokortteja olen käyttänyt tässä jaksossa, jotta kaikista kunnialla selvittiin. Harmittaa, mutta ei voi mitään 😩.

Tulipa vaan taas kerran mieleeni, että aina kun ajattelen palkasta jäävän kivasti rahaa niin jotakin extra menoja/hankintoja ilmestyy. Nyt olin tammikuulle odotellut vesivahingon kustannuksia, mutta ne eivät kerenneet vielä tähän (paitsi putkimiehen lasku). No ne tulee todennäköisesti eteen helmikuussa.

Mutta ei tälle mahda mitään. Osa näistä kuluista oli odotettavissa (en vain muistanut niitä). En kuitenkaan luovuta ja vajoa epätoivoon vaan ajattelen, että sitkeästi eteenpäin kuin mummo lumessa. En ole menettänyt vielä mahdollisuutta maksaa kaikkia luottokorttivelkoja pois vielä tämän vuoden puolella. Tiukkaa se kyllä varmasti tekee, mutta kuka sanoi tämän olevan helppoa?!