perjantai 20. syyskuuta 2019

heinä- ja elokuu

Kylläpä on aika vierähtänyt! Päivitykset ovat jääneet kokonaan tekemättä 😕. Olen satunnaisesti lukenut muiden blogeja, mutta aika vähäiseksi on sekin jäänyt. Kesä ja elämä on vienyt, mutta viimeistään nyt on aika palata ruotuun.

Kesäaika on yleensäkin meillä aina varsin hektinen ja tämä kesä oli vielä normaalia kiireempi. Kun palkkatöistä on lomalla niin oman yrityksen hommia tehdään hiki hatussa; koska kesä on siinä sesonki. Asiaa ei ainakaan yhtään helpota iso omakotitalo ja iso puutarha. Tervetuloa syksy ja talvi; puutarhatyöt voi jättää unholaan. Ja lumitalvi vielä parempi; lumi peittää tekemättömät puutarhatyöt 😂. Syksyllä ja talvella kerkeää sohvan nurkaankin käpertyä ihan hyvällä omallatunnolla; ihan parasta!


Mutta siis asiaan. Mitä talouspuolelle kuuluu.. no kehtaanko edes myöntää. Rahaa on mennyt ja luottokorttivelka on kasvanut. Aiemmin mainitsemani isompi hankinta on nyt osittain toteutettu ja tähän mennessä tarvitut on maksettu luottokortilla. Harkinnassa on pankkilaina, mutta mietin, että minkä verran tarvitsen. Aikomus on ottaa sitten sen verran enemmän lainaa ja maksaa molemmat luottokortit pois (ja tehdä päätös, että luottokortteja ei sitten käytetä). 


On sentään yksi tavoite, joka on edennyt. Elokuun alussa tein arkipäivien herkkulakon ja 1,5 kuukaudessa paino on pudonnut 2,5 kiloa. Aika oli jotenkin sopiva muutokselle, koska vaikeuksia ei ole ollut. Tavoitteeseen on vielä matkaa, mutta painonpudotuksessa hiljaa hyvä tulee.



tiistai 16. heinäkuuta 2019

Nettovarallisuus kesäkuu 2019

Avaan puolivuosittain nettovarallisuuteni ja nyt on sitten tämän vuoden 1. periodin vuoro. 


    30.6.2019
asunto 1/2 osuus                   175 000,00   

varallisuus yht     175 000,00  
asuntolaina       21 460,46 
pankkilaina 1.       12 315,93
pankkilaina 2.         4 723,68 
Visa         4 984,50
Mastercard         1 931,81
velat yht.                            
      45 416,38 

nettovarallisuus    129 583,62 €

Nettovarallisuus on kasvanut puolessa vuodessa 5 220 euroa eli vajaat 900 euroa kuukaudessa. En ole täysin tyytyväinen tähän, mutta ei auta valittaa vaan katsoa peiliin.


Yleistä laskelmistani: nettovarallisuuteen en laske mitään kodin irtaimistoa tai autoa, koska ne ovat kuluvia käyttötavaroita. Arvostan laadukkaita tavaroita; joten aikoinaan olen niistä kaikista sievoisen summan maksanut. Ajattelen asian kuitenkin niin, että siinä vaiheessa, jos autoa vaihdan ja siihen velkaa otan niin sen sitten lisään varallisuuslaskelmaan. Huonekaluja ei toivottavasti enää ikinä tarvitse ostaa velaksi, joten niitä en laskelmiini tulee lisäämään.

Käyttötilin saldoa ei ole huomoitu, koska summa ei ole mitenkään merkittävä. Pidän käyttötilillä rahaa muutamista satasista noin tuhanteen euroon. Sen verran, että pärjään seuraavaan palkanmaksuun, jos ei mitään isompaa yllätystä tule. Tämän lisäksi meillä on mieheni kanssa yhteinen s-tili, mihin kerätään kaikki ostoista kertyvät bonukset ja rahaa siellä on tällä hetkellä noin 1500 euroa. Näitä ei ole tarkoitus käyttää vaan säästää pahanpäivän varalle, jotta ruokaan ainakin löytyy sitten rahat.

Asunnon arvo perustuu välittäjältä saatuun hinta-arvioon ja taulukossani siitä on ilmoitettu oma osuuteni eli 50 %. 


Yritystoimintaa en tässä mainitse. Toki yrityksen merkitystä ei pidä unohtaa, koska tulevaisuuden suunnitelmani ovat pitkälti sen varassa. Sen verran voin todeta, että tällä hetkellä yritysen arvosta noin 20 % on vierasta pääomaa - tilanne on siis hyvä. Uutta velkaa ei ole ainakaan lähitulevaisuudessa tarkoitus ottaa, vaan investointeja tehdään maltillisesti voittovaroilla. 


sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

kesäkuu

No niin; nyt on sitten kesäkuu taputeltu. Rahallisesti se oli.. miten sen sanoisi.. huono 😟. Rahaa tuli kyllä kivasti, koska peruspalkan lisäksi tuli myös lomarahat. Mutta menoja oli selkeästi myös enemmän. Se edellisessä kuukausibudjetissa mainittu isompi hankinta (ilmalämpöpumppu; ei enää kestetty kuumuutta) sitten toteutui ja lisäsi minun osalta menoja noin 1 200 eurolla. Perusmenojen lisäksi auton vuosihuolto osunee aina kesäkuulle ja se lohkaisi 600 euroa. 

Ei ole helppoa maksaa isoja lisälyhennyksiä luottokorttivelkoihin. Tässä kuussa maksoin Mastercardia minimisumman eli 80 euroa. Velkaa jäi siis edelleen.. suoraan sanoen en edes tarkalleen tiedä montako euroa; noin parisen tuhatta. 

Muutenkin talouspuolella on tummia pilviä näkyvissä. Eräs tärkeä asia on mahdollisesti toteutettava ja siihen en ole laisinkaan varautunut. Tämä tuli siis aivan yllättäen. Pakko siihen ei ole lähteä, mutta painostusta on tullut niin perheen kuin tämän vastapuolenkin puolelta. Ikävää, että asioita ei voi kertoa täällä aivan suoraan, koska en halua, että minua tekstistä joku tunnistaa. Tämä ei ole mikään halpa projekti vaan sen kokonaiskustannus on 15 000 -20 000 euron suuruusluokkaa ja siitä myös aiheutuu kuukausittain kustannuksia. Vielä en edes tiedä mistä rahat saan kasaan; harkitsen jopa pankkilainaa 😞. Onneksi koko summaa ei tarvitse olla kerralla, mutta tuskin mistään sitä kasaan saan edes kohtuullisessa ajassa.

Täytyy myöntää, että on hävinnyt fiilis 😢. Minulla oli niin vahva usko siihen, että kesäkuun loppuun mennessä olisin saanut Mastercardin maksettua. Sitten tulee vielä mahdollisesti uusi iso investointi. Tiedän, että talouteni kestää kyllä tämän siitä ei ole kysymys. Kysymys on siitä, että minulla oli niin tiukka tavoite tehty näihin luottokortteihin ja odotin jo kovasti sitä päivää kun ne on maksettu. Olen pettynyt.. itseeni. En ole luovuttaja tyyppi, joten jatkan sitten hitaammalla aikataululla, mutta joka patauksessa tavoite saavutetaan on se sitten tänä tai ensi vuonna.

Kun mieli on valmiiksi yhtä harmaa ja kolea kuin tämä heinäkuinen ilta niin voin kertoa, että toinen tämän vuoden tavoitteeni on myös epäonnistunut. Tarkoitukseni oli laihduttaa, mitään en ole saanut aikaiseksi tehtyä ja paino on siis pysynyt ennallaan.

Toivottavasti ensi kerralla on jotakin positiivisempaa tekstiä tarjolla.

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Alle neljäsosa luottaa omaan talouteensa

Danske Bankin teettämän tutkimuksen mukaan alle neljäsosa luottaa omaan talouteensa ja osa vastanneista uskoo oman taloudellisen tilanteen heikkenevän seuraavan viiden vuoden kuluessa. 

Tutkimuksessa kysyttiin esimerkiksi tuloihin, luottamukseen, varallisuuteen, tulevaisuuteen ja rahahuoliin liittyviä kysymyksiä. Yksi kysymys oli, että miten käyttäisit ylimääräisen 100 euroa. Kaikista vastaajista vain reilu kymmenesosa lisäisi kulutustaan ja tämä osuus oli sama riippumatta iästä, sukupuolesta, koulutuksesta, tuloista, työllisyystilanteesta tai muista taustatekijöistä. Tutkimuksen mukaan 27 prosenttia suomalaisista on huolissaan rahojen riittävyydestä viikoittain. Vain viidennes vastaajista ei ollut koskaan huolissaan rahatilanteestaan.

Suomalaiset ovat nyt pessimistisempiä omaan tulevaisuuteensa kuin vielä vuosi sitten. Silloin puolet uskoi, että oma taloustilanne on viiden vuoden päästä parempi; nyt tähän uskoo enää kaksi viidesosaa. Kaksi ryhmää oli selkeästi huolestuneempia raha-asioistaan kuin keskimäärin suomalaiset; he olivat ruuhkavuosia elävät kolme-neljäkymppiset sekä eläkeikää lähestyvät 55-64 vuotiaat. Eniten suomalaiset kantavat huolta siitä, että heillä ei ole ole varaa odottamattomiin menoihin, eläke jää pieneksi tai varallisuus ei vain riitä elämään sellaista elämää kuin he haluavat.

Tutkimuksen yksi keskeinen havainto oli, että omien raha-asioiden parempi tunteminen on vahvasti sidoksissa siihen, miten varmaksi tuntee oman taloustilanteensa. Oli taloudellinen tilanne sitten mikä hyvänsä, niin tietämättömyys millä mallilla oma talous on lisää epävarmuutta. Vahvempi taloudellinen mielenrauha saavutetaan kannustamalla suomalaisia entistä avoimempaa ja aktiivisempaan keskusteluun rahasta toteaa Danske Bankin maajohtaja Leena Vainionmäki. (artikkeli Helsingin Sanomat 7.6.2019)

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Toukokuu

Katsaus toukokuun tapahtumiin. Mitään kummoisempaa ei (onneksi) tässä kuukaudessa ollut. Tulot olivat vakiot ja menotkin normaalit. Masteria lyhensin kuitenkin vain 500 euroa, koska mahdollisesti lähitulevaisuudessa on yksi isompi hankinta edessä. Jos se ei toteudu, niin siirrän rahat suoraan luottokorttivelkojen lyhentämiseen. Masteria on nyt jäljellä hieman alle 2 000 euroa. Saas nähdä saisinko sen kaiken ensi kuussa maksettua, kun tulee lomarahat.

No toki hieman pihaan on mennyt rahaa; multaan yms. mutta ei  onneksi mitään suurempia summia. Yhdelle lapsoselle kengät tuli hankittua ja toiselle vähän vaatteita. Ja tietysti kolmannelle lapselle polttoainerahaa, joka on nykyään kuukausittainen vakiomeno. Tällaisia perusjuttuja, joita ei voi vain välttää. Onneksi pääni sisällä on tapahtunut muutos minkä toivon olevan myös pysyvä. Nimittäin halu säästää rahaa; shoppailu ei kiinnosta sitten yhtään. On oikeastaan jopa vaikeaa lähteä kauppaan.. voi että miten ihana tunne 😌 ! Ennen minua poltteli tilillä olevat rahat; nyt on mukava ajatella (ja katsella pivosta) miten paljon tilillä on. Ajatusmaailman muutos taloudellisempaan suuntaan vei vuosia, mutta toivottavasti tämä on ikuista. Olen joskus lukenut, että säästämisessä 80 % on psykologiaa ja 20 % strategiaa eli jos oma ajatusmaailmasi ei tue vaurastumista niin se ei todennäköisesti onnistu. Odotan kovasti jo aikaa, kun olen saanut kalliit luotot maksettua ja voin oikeasti aloittaa säästämisen oikein kunnolla.  

Kesäkin etenee vauhdilla ja lasten lomat ovat alkaneet. Onneksi esikoinen pääsi kesätöihin ja keskimmäinenkin tekee kesällä jonkin verran palkkatöitä. Ja toki oma yrityksemme työllistää myös lapsia ja heille maksetaan siitä asiallinen korvaus. Minusta on hyvä oppia tienaamaan omaa rahaa jo nuoresta lähtien. Rahan arvon ymmärtää siten paljon paremmin. Uskallan väittää, että meidän perheessä lapsilla on talousopit melko hyvin hallussa, on niistä sen verran paljon ollut puhetta ja käytännön oppia. Me emme maksa viikkorahaa tai muutenkaan anna lapsille rahaa muuten vain (poikkeus vanhimman lapsen polttoaineraha) vaan meillä lapset tienaa omalla työpanoksellaan omat rahansa (toki ikä huomioiden) ja nämä rahat he voivat käyttää mihin haluavat (tai olla käyttämättä). Hyvin on systeemi toiminut. Joskus kuuluu nurinaa, mutta ajattelen asian niin, että lopussa kiitos seisoo. Aikuisena he ovat varmasti osaavampia rahankäyttäjiä, kun ovat lapsena ehtineet riittävästi harjoitella. Nyt ei ole niin vakavaa, jos omissa raha-asioissa mokaa. Joskus asiat on vain opittava kantapään kautta.

Seuraava askel lasten kanssa on opettaa heidät säästämään omatoimisesti muuhunkin kuin johonkin isompaan hankintaan. Mennään askel kerrallaan talousasioissa eteenpäin ja toivotaan, että heille jää näistä välillä haasteellisistakin asioista positiivinen fiilis.


Kassa, Rahaa, Varallisuus, Varat

                              (kuva: pixabay)




lauantai 27. huhtikuuta 2019

Huhtikuu

Huhtikuu sujui odotetusti. Tulot ja menot olivat mukavasti balanssissa ja sain lyhennettyä Mastercard velkaa 900 eurolla. Olen silti jäljessä tavoitteestani, mutta en aio masentua vaan maksan niin paljon kuin mahdollista. Kaikki on tässä tapauksessa kotiin päin ⭐.

Kevät tuntuu yllättävän minut joka vuosi. Yksi päivä vain huomaan, että hups.. nyt se on jo täällä ja töitä onkin paljon enemmän kuin käytettävää aikaa. Palkkatöissä työmäärä alkaa pikkuhiljaa kasvamaan ja yritystoimintakin käynnistyi taas täydellä teholla. Kotipihakin kaipaisi talven jäljiltä laittajaa ja valitettavasti näin maalaisena pihassa on kokoa... ja paljon. Miten en koskaan osaa olla henkisesti riittävän varautunut tähän kaikkeen?

Tiedostan olevani uupunut vuosien kovasta työstä. Huomaan sen ensinnä siitä, että minusta on tullut enemmän talvi-ihminen kuin kesäihminen (vaikka inhoan kylmää ja pimeää). Talvella voin puoliksi uinua, mutta kesä pitää vetää tukka putkella. Sekä palkkatöissä että yrityksessä on silloin sesonki ja olenkin miettinyt, että pitäisiköhän vaihtaa työpaikaa sellaiseen missä kiire on talvella - olisi elämä paremmin balanssissa. Unelmatilanteessa tekisin palkkatöitä syksystä kevääseen ja kesän hoitaisin vain yrityksemme töitä. Epäilyttää tosin, mikä työpaikka ei tarvitsisi töihin kesällä paitsi koulut ja opettajaa minusta ei ikinä tule. No työpaikan vaihto ei todellakaan ole yksinkertaista, joten olen ajatellut asian niin, että jos jaksaisin nämä vuodet tehdä nykyistä työtä ja josko sitten voisin jäädä vain yrittäjäksi. 

On tärkeää, että ihmisellä on haaveita. Joskus vain tuntuu musertavalta, että ajattelen alinomaan hetkeä koska voisin vain olla yrittäjä tai vain olla tekemättä mitään sen kummempaa. Tuleeko sellaista tilannetta ikinä?  Toisinaan unelmat voivat olla saavuttamattomissa. Aika näyttää kuinka minun käy.

Tie, Palkit, Polku, Metsä, Luonto, Hiljaisuus, Tyyni

lähde:pixapay

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Pohdintaa yrittäjyydestä

Uusimmassa Yrittäjäsanomat lehdessä oli mielenkiintoinen arktikkeli "yrittäjäksi ei pidä lähteä vääristä syistä". Tämä laittoi minut ajattelemaan omaa yrittäjäuraani ja halusin myös käsitellä aihetta blogissani.

Lehdessä haastateltiin sarjayrittäjä miljonääri Kim Väisästä, joka varoittaa, että yrittäjäksi ei pidä lähteä vääristä syistä esimerkiksi kateuden ja menestyksen vuoksi. Hän on lisäksi vahvasti sitä mieltä, että harvasta on yrittäjäksi ja vielä harvemmasta menestyneeksi yrittäjäksi. Hän ei ikinä halunnut yrittäjäksi, mutta toisin kävi. Yritystoiminnan ja startup sijoittamisen lisäksi Kim Väisänen on muun muassa kirjoittanut kaksi kirjaa, jotka molemmat käsittelevät väärin toimimista yritysmaailmassa. 

Nuorena mietin itsekin yrittäjyyttä vakavasti. Ihannoin ajatusta rahasta ja omasta vapaudesta. Tosin ala ei ollut mitenkään selvä ja tarkempi pohdinta kirkasti itselleni joka kuukausi tulevan palkan ja työntekijänä olemisen helppouden. Kasvoin yrittäjäperheessä ja olin nähnyt kuinka kovan työpanoksen vanhempani tekivät ja silti vapaa-aika ja raha oli kortilla. Saati paineet mitä vanhempani kantoivat vuosikymmeniä.

Artikkeli kertoo karua kieltä yrittäjien toimeentulosta. Tilastotiedon mukaan 20 % yrittäjistä tienaa alle 1 000 euroa ja 40 % alle 2 000 euroa kuukaudessa. Ainoastaan 20 % yrittäjistä tienaa yli 55 000 euroa vuositasolla. Näitä lukuja katsellessa voi hyvin todeta, että on helppo tienata palkollisena enemmän kuin mitä 60 % yrittäjistä tienaa ja lisäksi ei tarvitse kärsiä yrittäjyyden aiheuttamasta stressistä. Väisänen toteaakin, että rahaa tienatakseen kannattaa olla toimihenkilö. Heillä on tilastollisesti enemmän tuloja ja pitkät kesälomat. Eikä siinä vielä kaikki, ei riitä, että tulot jäävät helposti pieniksi ongelmana ovat korkeat YEL-maksut. Useimmat yrittäjät maksavat aivan liian pieniä yrittäjäeläkkeitä, mikä kostautuu sitten viimeistään eläkkeellä tai jo aiemmin vanhempain- tai sairaslomalla.Tässäkin asiassa palkkatyöläinen peittoaa yrittäjän. 

Artikkelia lukiessa tulee vääjäämättömästi mieleen, että yrittäjäksi lähtevät ovat joko kokeneita alan ammattilaisia, jotka tietävät, että omalla osaamisellaan on hvvät mahdollisuudet pärjätä tai sitten he ovat hullunrohkeita ihmisiä. Jos jossakin niin yrittäjyydessä epävarmuus ja riskit ovat suuret. Monesti investoinnit ovat suuria ja takeita tulevasta ei ole. Velkaa otetaan yrittäjän omiin nimiin ja jos epäonnistut maksat mahdollisesti sitä koko loppuelämäsi.  Erinomainen stressinsietokyky ja jonkinlainen vahva visioa tulevaisuudesta on oltava, ken hommaan ryhtyy. 

Ymmärrän toki, että vaakakupissa painaa myös vapaus. Yrittäjänä voit itse päättää monista asioista kuten, koska olet töissä, paljonko pidät lomaa, minkälaisten ihmisten kanssa teet töitä jne.jne. Monesti tosin vapaudella on sitten kova hinta.

Olen ollut sivutoiminen yrittäjä vuodesta 2007 ja tuskin olisin yrittäjä, jos kyseessä ei olisi vanhemmiltani ostettu yritys. Vaikka olen saanut tukea vanhemmiltani ja tuloni ovat tulleet koko ajan palkkatöistä voin käsi sydämmellä sanoa, että kyllä on toisinaan stressattu. Yrittäjä joutuu tekemään kauaskantoisia päätöksiä, joissa ei ole mahdollista epäonnistua ilman vakavia seurauksia. Yrittäjänä sinun on oltava aina askeleen edellä, jotta kerkeät reagoida, kun jotakin odottamatonta tapahtuu. Onnekseni yrityksemme pyörii omalla perheellä, joten työntekijöistä ei tarvitse stressata. 

Reilun kymmenen vuoden aikana olemme kehittäneet yritystämme ja kasvattaneet liikevaihtoa. Olemme investoineet, markkinoinneet ja visioineet. Olemme innostuneet, tehneet töitä kelloa katsomatta, luovineet palkkatöiden ja yrityksen välillä, väsyneet, tunteneet epätoivoa ja onnistumista ja lopuksi todenneet, että emme kuitenkaan osaisi enää elää ilman tätä yritystä. Olemme kasvaneet siihen kiinni vuosien varrella. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt miksi vanhempieni oli niin vaikea ajatella yrityksen lopettamista tai myymistä vaikkakin en sitä silloin ymmärtänyt, kun se minulle siirtyi.

Haaveilen ajatuksesta, että jonakin päivänä teen vain oman yrityksemme töitä. Voisin 100 % panostaa yritykseen ja olen varma, että se tekisi hyvää niin itselleni kuin yritykselle. Minulla on fiilis, että siinä vaiheessa yritystoiminnan pyörittämiseen löytyisi ihan eri tavalla voimaa. Valitettavasti vielä ei ole sen aika, koska haluan, että voin tehdä sitä ilman suurempaa stressiä. Henkilökohtainen ja yrityksen talous pitää olla sillä mallilla, jotta voin nukkua yöni hyvin. Kuten Väisänenkin ensimmäisessa kirjassaan totesi: "yrittäjän tehtävä on pitää huolta henkisestä ja fyysisestä jaksamisestaan. Nuku, liiku ja pidä ystävyyssuhteista huolta. Ihmisen palautumisesta 95 % tapahtuu unen aikana". Taidan siis olla tavoitteissani oikealla tiellä 😂.