loma ja sen aiheuttama ongelma

Talvilomalla ollaan seuraavat 1,5 viikkoa (tarpeeseen tuli). Vuoden kiireisimmät ajat palkkatyössä ovat nyt takana, kun tilintarkastajat ovat käyneet ja seuraava hektinen ajankohta on omassa yrityksessä kesällä, joten nyt on aika kerätä voimia.

Alkanut loma kirvoitti ajatukseni juoksuun. Olemme perhe, mikä ei lomalla reissaille monista erinäisistä syistä. Minulle se on ihan ok, mutta yksi asia siinä kyllä harmittaa. Nimittäin se, että naisena lomailu kotona on yhtä kuin siivoamista, pyykin pesua, ruuan laittoa, tavaroiden järjestelmistä ja taas siivoamista. Ei minua kukaan siihen pakota, mutta en vain viihdy sotkun keskellä, joten pakko on tehdä jotakin lähes koko ajan. Ja sotkuahan riittää, kun koko perhe (tai lähes koko perhe ja monesti vielä joku perheen ulkopuolinenkin henkilö) "pyörii" kotonamme. Olen yleensä loman lopussa jo täysin valmis töihin, kun ei tarvitse toimia enää kokopäiväisenä kodinhoitajana 😞.

Mitä sitten voisi tehdä? En viihdy enää onnekseni kaupoissa, en ole myöskään innokas kyläilijä, joten kotinurkkia tulee kulutettua lomalla todella paljon. Miten sitten oppisi vain olemaan?? Joskus (todella harvoin) pääseen siihen mielentilaan, että hyvällä omalla tunnolla makaan sohvalla enkä edes muista tekemättömiä asioita ympärilläni. Lisäksi vuosi vuodelta asuminen samassa pihapiirissä missä yrityksemme on aiheuttaa myös ahdistusta, koska töitä ei vain pääse pakoon. Monesti tuntuu, että pää räjähtää, kun joka paikassa näkyy vain tekemättömiä töitä 😬. Olen huono sietämään keskeneräisyyttä ja sotkua.

Jo vuosia sitten olen keksinyt yhden ratkaisun tähän, mutta valitettavasti sitä ei ole mahdollista taloudellisesti toteuttaa. Jos talous sen sallisi ostaisin läheltä jonkun vesistön ääreltä pienehkön mökin. Mökin mihin voisi piipahtaa vaikka vain illaksi saunomaan. Mökin, jossa ei olisi liikaa siivottavaa eikä yhtään pihanlaittoa. Mökin normaaleilla mukavuuksilla, koska lisätöitä en haluaisi. Mökin, missä oikeasti voisi levätä. Vuokraamaan en kuitenkaan ole halukas ja tällä seudulla kesämökit vesistön äärellä maksavat yhtä paljon kuin kunnon omakotitalot. Ei tule siis tämä toive koskaan toteutumaan. En välitä karavaanamisesta, joten silläkään tavoin emme voi maisemia vaihtaa.

Kertokaahan ihmiset, onko teillä vastaavia ongelmia ja miten olette ne ratkaisseet? Jos vaikka minäkin jotakin voisin muuttaa. Ja hei älkää sanoko, että koita oppia sietämään sotkua jne. se ei vain sovi luonteelleni!

Blogihaaste

Kokeilenpa vastata blogissa ensimmäiseen haasteeseen. Omavaraisuus blogissa (https://omavaraisuushaaste.com) haastettiin muitakin osallistumaan tähän, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen..

Nimeni  on: Landerouva

Jotkin tosin kutsuvat minua: kaikki kutsuvat minua omalla etunimelläni, koska se on lyhyt 

Olen syntynyt: Hyvinkäällä

Pienenä olin varma, että minusta tulee: pankkivirkailija tai sihteeri

Kolme parasta piirrettäni: sitkeys, kunnianhimo ja perhekeskeisyys

Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu: luottokorttivelkojen poismaksu ja yritystoiminnan kehittäminen edelleen

Suosikkikaupunkini: ehkä Helsinki (en tosin ole yhtään kaupunki-ihminen..)

Takki ja laukku: Joutsen untuvatakki ja Ralph Lauren shopper

Suosikkibiisini tällä hetkellä: ei ole erityistä

Suosikkiravintolani ja -ruokani siellä on: en käy perinteisissä ravintoloissa, koska koen ne kalliina, todella harvoin tulee käytyä Kotipizzassa ja siellä syön zorbaskotzonen

Suosikkijuomani: vesi

Suosikkisarjani: en seuraa sarjoja, mutta pidän dokumenteista

Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä on: kosteusvoiteet niin kasvoille kuin vartalolle ja tietysti huulirasva

Suosikkisovellus puhelimessani: Instagram ja sää

Mitä pakkaat matkalle mukaan: lompakon, lääkkeet, kosmetiikkaa, vähän vaatetta ja mahdollisesti toiset jalkineet sekä tarvittaessa passin

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe: eipä tule sellaista mieleen

Viimeisin sisustusostokseni: tyynynpäälliset (pakko myöntää sisustus on heikkouteni, tosin ostan vain harkitusti)

Viimeisin whatsup viesti: "kun kelit paranee"

Paras tapa tuhlata 50 euroa: lasten harrastukset tai oma hieronta

Bravuurini keittiössä: perus kotiruoka, lapsilta jos kysytään niin perunamuusi ja jauhelihapihvit

Perjantai-illan herkuttelua varten ostan kaupasta: irtokarkkeja 

(kuvalähde: mietelauseet.blogspot.com)

Tiukkaakin tiukempi tammikuu

Niin se tammikuu vierähti ja täytynee vain todeta, että oli taloudellisesti todella tiukka. Maksuun meni kaikkien normaalien kiinteiden kuukausikulujen lisäksi autovero 200 euroa, mätkyt reilut 300 euroa ja putkimiehen laskua 150 euroa (minun osuuteni, liittyi vesivahinkoon). Tuli vielä yllätyksenä pienimmälle lapselle talvikenkien osto (50 euroa), kun entiset hajosivat käsiin. Ostin itselleni vaatteita noin 200 eurolla (todella tulivat tarpeeseen, eikä ollut helppo päätös investoida). Lisäksi omiin lääkäri- ja lääkekuluhin meni lähemmäs 200 euroa. Ja miten olinkaan unohtanut, että aina talvella sähkölasku pomppaa vaikkakin meillä onkin maalämpö ja kahden kiinteistön sähkölasku olikin sitten 200 euroa suurempi kuin normaalisti. Niin ja autokin tuli katsastettua: 90 euroa (hiphei meni hienosti läpi!). Ja kas; rahaa meni extramenoihin lähes 1 400 euroa. Onneksi näitä kuukausia ei ole kovin usein muuten olisin vararikossa.

Valitettavasti luottokortteja olen käyttänyt tässä jaksossa, jotta kaikista kunnialla selvittiin. Harmittaa, mutta ei voi mitään 😩.

Tulipa vaan taas kerran mieleeni, että aina kun ajattelen palkasta jäävän kivasti rahaa niin jotakin extra menoja/hankintoja ilmestyy. Nyt olin tammikuulle odotellut vesivahingon kustannuksia, mutta ne eivät kerenneet vielä tähän (paitsi putkimiehen lasku). No ne tulee todennäköisesti eteen helmikuussa.

Mutta ei tälle mahda mitään. Osa näistä kuluista oli odotettavissa (en vain muistanut niitä). En kuitenkaan luovuta ja vajoa epätoivoon vaan ajattelen, että sitkeästi eteenpäin kuin mummo lumessa. En ole menettänyt vielä mahdollisuutta maksaa kaikkia luottokorttivelkoja pois vielä tämän vuoden puolella. Tiukkaa se kyllä varmasti tekee, mutta kuka sanoi tämän olevan helppoa?!