perjantai 1. toukokuuta 2020

Kuulumisia pitkästä aikaa

Pitkä aika kulunut viime postauksesta ja paljon on tapahtunut. Niin yksityiselämässä kuin koko maapallolla. Varmasti hyviäkin asioita, mutta enemmän tällä hetkellä tuntuu, että negatiivisia tapahtumia.

Tein ison päätöksen loppuvuonna ja irtisanouduin vanhasta työpaikasta. Kolme kuukautta olen ollut uudessa toimessa ja ensi hetken fiilis on tässä vain vahvistunut - ei taida olla mun juttu. Niin moni asia mättää jo yrityksen perustekemisessä ja työmäärä on suuri. Katson vielä hetken ja mietin sitten seuraavaa siirtoa. Yritän olla liikaa murehtimatta, mutta vaikeaahan se on.

No sitten vielä tämä hemmetin koronaepidemia. Huolta ja murhetta ihan liikaa. Huoli, ettei vain sairastuta, huoli iäkkäistä vanhemmista, huoli toimeentulosta, huoli lasten koulunkäynnistä, huoli teinistä, joka ei suostu olemaan vain kotona.. tämä kaikki tuntuu musertavan alleen .

Mieheni oli pari viikkoa huhtikuussa lomautettuna, nyt taas töissä, mutta kestosta ei tietoa. Itsellä töitä ollut tosiaan ihan liikaa (ja tietty ylitöitä ei makseta); mutta ensi syksy on sitten epävarma. Itseasiassa minulla jo kesäkin on tiukkaa, koska olen kesäkuukausille tehnyt osa-aikaisen sopimuksen. Tämä mahdollistaa työskentelyn oman yritykseni parissa lähes koko sesongin ajan. Tämä oli se pointti miksi vaihdoin työpaikkaa ja olinkin aluksi erittäin innostunut tällaisesta mahdollisuudesta. Nyt kaiken keskellä en ole enää tästäkään innostunut.

Rahat onneksi ovat riittäneet hyvin. Säästin alkuvuodesta lopputilini tulevaa kesää varten ja s-ketjun bonuksia oli kerrytetty jo vuosia. Hain kuitenkin "varmuudeksi" asuntolainaan ja yhteen pankkilainaan 12 kuukauden lyhennysvapaan, koska mieheni työtilanne on täysin avoin ja omanikin enemmän ja vähemmän muutoksen alla. Törsätä ei ole tarkoitus vaan jos hyvin käy ja töitä riittää niin säästetään rahat puskuriin tai tehdään myöhemmin lisälyhennyksiä. Mietin pitkään mitä teemme lyhennysvapaiden suhteen, mutta itse koin, että se helpottaa niin paljon stressiä. Korotkin ovat ihan olemattomat, joten niistäkään ei tarvitse murehtia.

Mietin välillä, että selviänkö tästä kaikesta järjissäni. Voi kun tämä olisi vain pahaa unta. Mutta ei.. kukaan ei tiedä tulevasta. En edes olisi uskonut hallituksen päättävän lasten kouluun paluusta vielä tälle keväälle; juuri kun etäopiskelu on saatu hyvin toimimaan. Miksi riskeerata iso joukko lapsia ja heidän lähipiirinsä kahden viikon takia?? Tuntuu, että mistään ei enää voi olla varma.. ei edes siitä selviääkö tästä kaikesta hengissä ja jotakuin "ehjin nahoin". 

Tämä postaus oli kovin negatiivissävytteinen; pahoittelut. Toivottavasti teillä lukijat on parempi fiilis.